Seitsentoista-vuotias tyttö

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Seitsentoista-vuotias tyttö.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


En tiedä, mitä toivon,
Ja toivon kuitenkin,
Sydämmein on niin autee,
Ja täynnä kumminkin.
Mitä rauhatuus tää tähtää,
Jok’ ei vie perillen?
Mä mitä mielin, tahdon,
Mä mitä aattelen?
Mä istun neuloskellen
Kuin orja yhtenään;
Teen työtä ahkerasti,
S’ ei joudu sittekään.
Käteeni otsa vaipuu,
Unohdan neulasen.
Mä mitä mielin, tahdon,
Mä mitä aattelen?
Mä sanoin: kevät tulee,
Maa uuden puvun saa,
Mun silloin mieli muuttuu,
Ja huoli karkajaa;
Ja kevät tuil ja kesä,
Mä vaan jäin onnellen’.
Mä mitä mielin, tahdon,
Mä mitä aattelen?
En lemmi ninkuin ennen
Suloista seutuain;
Mitä kirkkaammaks’ käy päivä,
Mä synkemmäks’ käyn vain.
Kons’ saan ma rauhan jälleen
Ja mielen iloisen?
Mä mitä mielin, tahdon,
Mä mitä aattelen?
Oi jospa saisin maata
Levossa kuoleman!
Kentiesi yksin hauta
Luo rauhan rintahan.
Mutt’ ah! kuin raskas jättää
Elämä siskoineen!
Mä mitä mielin, tahdon,
Mä mitä aattelen?


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.