Seitsentoista-vuotias tyttö
| Seitsentoista-vuotias tyttö. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
- En tiedä, mitä toivon,
- Ja toivon kuitenkin,
- Sydämmein on niin autee,
- Ja täynnä kumminkin.
- Mitä rauhatuus tää tähtää,
- Jok’ ei vie perillen?
- Mä mitä mielin, tahdon,
- Mä mitä aattelen?
- Mä istun neuloskellen
- Kuin orja yhtenään;
- Teen työtä ahkerasti,
- S’ ei joudu sittekään.
- Käteeni otsa vaipuu,
- Unohdan neulasen.
- Mä mitä mielin, tahdon,
- Mä mitä aattelen?
- Mä sanoin: kevät tulee,
- Maa uuden puvun saa,
- Mun silloin mieli muuttuu,
- Ja huoli karkajaa;
- Ja kevät tuil ja kesä,
- Mä vaan jäin onnellen’.
- Mä mitä mielin, tahdon,
- Mä mitä aattelen?
- En lemmi ninkuin ennen
- Suloista seutuain;
- Mitä kirkkaammaks’ käy päivä,
- Mä synkemmäks’ käyn vain.
- Kons’ saan ma rauhan jälleen
- Ja mielen iloisen?
- Mä mitä mielin, tahdon,
- Mä mitä aattelen?
- Oi jospa saisin maata
- Levossa kuoleman!
- Kentiesi yksin hauta
- Luo rauhan rintahan.
- Mutt’ ah! kuin raskas jättää
- Elämä siskoineen!
- Mä mitä mielin, tahdon,
- Mä mitä aattelen?
Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.