Sekasorto

Sekasorto Kirjoittanut Eino Leino

Ryskyen kaatuvat suuret puut,

vanhat vakaumukset.

Tulleeko synkät syksykuut

vai kesän kukoistukset?

Tiedä en. Nään minä maailman

muuttavan muotojansa,

ähkyvän, syöksyvän, sortuvan.

Kestääkö Suomen kansa?

Tiedä en. Taistelo täyttää maan,

ajan saranat kääntyy,

Suomi on synnytystuskissaan,

vuotehellaan vääntyy.

Kuoleeko vanha kulttuuri?

Tulleeko uusi esiin?

Mennyt on Sampo muruiksi

syviin sydän vesiin.

Uudet ainehet pulppuaa,

uudet virrat vyörii.

Joukot sankat johdon saa,

hälisee ja hyörii:

voima terve temmeltää.

Pimeys ympäri uhkaa.

Onneton, joka jälkeen jää!

Pian on vaan pivo tuhkaa.

Näen minä nousevan tulvaveet,

tunne en kevättuulta.

Lieneekö kullat loppuneet

auringolta ja kuulta?

Lie tää syksyn myrskyä vaan;

perästä halla hiipii,

peittää virrat, kattaa maan,

kukat kedolta riipii.

Hyvästi haaveet ja kukkaset,

terve aika karu!

Hyvästi nuoret toivehet,

runous ja taru!

Terve taistelo tasapää!

Pimeys meidät saarti.

Yöstä Pohjolan välkähtää

kuolon kamala kaarti.

Astuu miehet piilostaan

raa’at niinkuin rauta,

ratkaisevat raudallaan,

missä ei aatos auta.

Tulleeko hurjat huhtikuut

taikka talven puhteet?

Tiedä en. Ryskyen kaatuu puut,

kätkee kaikki suhteet.

Kiitos jumala julkinen,

että mun elää annoit

ajassa suurten aaltojen,

kaukaa vaikka kannoit!

Vaikket voimaa suonutkaan

minulle miesnä kuolla,

anna voima astumaan

elämän myrskypuolla!

Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.