Senaatin oikeusosaston päätös lainvoimaisen päätöksen purkamisesta (SOO 1916 I 596)

9 elokuuta 1916, SOO 1916 I 596

596. Prokuraattorinviraston kirjoitus lainvoimaisen päät. purkamista kosk. asiassa. Koska Työmies P. P., jonka Kivennavan KO päät. 13/12 1915 oli tuominnut rangaistukseen neljästä eri toiskertaisesta varkaudesta, oli tehnyt hänen syykseen ensikertaisena varkautena luetun rikoksen ennenkuin hän oli täyttänyt 18 v. ja hänen jälkeenpäin tekemänsä varkaudet siis oli luettu hänen syykseen raskaampina rikoksina kuin ne RL 6 luv. 2 §:n^[1] mukaan olivat, purki OO, OK 31 luv. 3 §:n^[2] nojalla, sanotun KO:n päät., mikäli P. sillä oli toiskertaisesta varkaudesta tuomittu rangaistukseen, sekä määräsi, että KO:n tuli ottaa juttu siinä osassa uudelleen käsiteltäväkseen.

Lähde[muokkaa]

Suomen senaatin oikeusosaston päätökset ja tuomiot 1916, Helsinki 1918, osa I päätökset, sivu 235.

Huomautukset[muokkaa]

↑ Rikoslain 6 luvun 2 pykälän 1 momentti: Älköön suurempaa rangaistusta uusimisesta tuomittako, jos ennen uusimista kymmenen vuotta on kulunut siitä päivästä, jolloin rikollinen edellisestä teostaan on loppuun kärsinyt yleistä lajia olevan rangaistuksen. 2 momentti: Suurempaa rangaistusta uusimisesta älköön myöskään tuomittako, jos edellinen teko tapahtui ennen kuin rikollinen täytti kahdeksantoista vuotta.
↑ Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 3 pykälä: Jos jollekulle ilmaantuu uusia perusteita, ja hän arvelee, että lainvoiman saanut tuomio niillä voidaan kumota, niin pyytäköön kuninkaalta lupaa saadaksensa asian uudestansa tarkastettavaksi, ja osotettakoon hänet silloin siihen Oikeuteen, joka viimeiseksi on asiassa tuominnut. Ennenkuin hän saa siellä tuoda esiin perusteensa, täyttäköön kaiken sen, mitä 2 §:ssä on sanottu, ja vannokoon, ettei hän ole ennen niitä tietänyt tahi ymmärtänyt niillä sellaista arvoa olevan, niin myös ettei hän sillä pyydä viivyttää ja vahingoittaa vastapuolensa oikeutta, vaan luulee itsellänsä olevan syytä niiden esiintuomiseen. Jos hän kaiken tämän täyttää, niin tutkikoon tuomari ne uudet perusteet, niin myös mitä vastapuoli niihin vastaa, ja olkoon tuomarilla valta muuttaa entinen tuomio, jos perusteet ovat niin pätevät. Jos havaitaan toisin olevan, maksakoon se, joka on niihin nojautunut, vastapuolen kulut ja vahingon; rangaistakoon myös niinkuin 29 Luvussa on sanottu. Jos jompikumpi sitten tahtoo ylemmässä Oikeudessa hakea siihen muutosta, niin olkoon hänellä siihen lupa; ja täyttäköön sen, mitä edellä tässä kaaressa on kustakin Oikeudesta määrätty.

Asianosaisen sukunimestä on tallennettu vain alkukirjain. Lähteessä sukunimi on kokonaisena.

Lyhenteet[muokkaa]

KO = kihlakunnanoikeus
kosk. = koskevassa
luv. = luvun
OK = oikeudenkäymiskaaren
OO = (senaatin) oikeusosasto
päät. = päätöksen, päätöksessään
RL = rikoslain
SOO = senaatin oikeusosasto
v. = vuotta

[1] Rikoslain 6 luvun 2 pykälän 1 momentti: Älköön suurempaa rangaistusta uusimisesta tuomittako, jos ennen uusimista kymmenen vuotta on kulunut siitä päivästä, jolloin rikollinen edellisestä teostaan on loppuun kärsinyt yleistä lajia olevan rangaistuksen. 2 momentti: Suurempaa rangaistusta uusimisesta älköön myöskään tuomittako, jos edellinen teko tapahtui ennen kuin rikollinen täytti kahdeksantoista vuotta.

[2] Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 3 pykälä: Jos jollekulle ilmaantuu uusia perusteita, ja hän arvelee, että lainvoiman saanut tuomio niillä voidaan kumota, niin pyytäköön kuninkaalta lupaa saadaksensa asian uudestansa tarkastettavaksi, ja osotettakoon hänet silloin siihen Oikeuteen, joka viimeiseksi on asiassa tuominnut. Ennenkuin hän saa siellä tuoda esiin perusteensa, täyttäköön kaiken sen, mitä 2 §:ssä on sanottu, ja vannokoon, ettei hän ole ennen niitä tietänyt tahi ymmärtänyt niillä sellaista arvoa olevan, niin myös ettei hän sillä pyydä viivyttää ja vahingoittaa vastapuolensa oikeutta, vaan luulee itsellänsä olevan syytä niiden esiintuomiseen. Jos hän kaiken tämän täyttää, niin tutkikoon tuomari ne uudet perusteet, niin myös mitä vastapuoli niihin vastaa, ja olkoon tuomarilla valta muuttaa entinen tuomio, jos perusteet ovat niin pätevät. Jos havaitaan toisin olevan, maksakoon se, joka on niihin nojautunut, vastapuolen kulut ja vahingon; rangaistakoon myös niinkuin 29 Luvussa on sanottu. Jos jompikumpi sitten tahtoo ylemmässä Oikeudessa hakea siihen muutosta, niin olkoon hänellä siihen lupa; ja täyttäköön sen, mitä edellä tässä kaaressa on kustakin Oikeudesta määrätty.

[1]

[2]