Senaatin oikeusosaston päätös majesteettirikoksesta (SOO 1916 I 371)

Senaatin oikeusosaston vuosikirja

4 toukokuuta 1916,   SOO 1916 I 371

371. Prokuraattorin ja Kirjailija M. Uotisen valitukset majesteettirikosta kosk. jutussa. V. t. Kanneviskaalin A. A. Pajusen syytteestä tuomitsi Wiipurin HO päät. 2/11 1915 Uotisen runokokoelmassaan "Yön valmu" julkaiseman runon "Lupasit — rikoit" johdosta RL 13 luv. 2 §:n^[1] nojalla majesteettirikoksesta 6 kk. vankeuteen, mutta hylkäsi samasta rikoksesta Faktori K. E. K. Vuorenjuurta vastaan ajetun syytteen, koskei oltu näytetty, että Vuorenjuuri, jonka johtamassa kirjapainossa kirja tosin oli painettu, olisi ollut tietoinen runon rikolliseksi katsotusta sisällöstä. OO: Ei muutosta.

[Lähde: Suomen senaatin oikeusosaston päätökset ja tuomiot 1916, Helsinki 1918, osa I päätökset, sivu 160.]

Uotisen runo

LUPASIT – RIKOIT.

Lupasit kerran

heikkoa hoivata,

auttaa, suojata,

pyhinä pitää

tavat, oikeudet isies luomat.

Olit silloin nuori

kuin alati kukkiva Alppi-vuori.

Sanasi rikoit,

heikkoa sorrat,

vaivaat, murrat,

jalkoihin polit

tavat ja oikeudet isies luomat.

Taivahan voima

sua ikuisesti soimaa

ja haudalles kasvaa

kirouksen orajantappurat.

[Lähde: Mikko Uotinen: Yön Valmu, runoja, Osakeyhtiö Kuopion uusi kirjapaino, Kuopio 1914, sivut 246–247.]

Painoasiain ylihallituksen kirjelmä senaatille

[Asiakirjaan kirjoitettu: Vuonna 1914 joulukuun 14. päivänä esitelty Keisarillisen Suomen Senaatin Oikeusosastossa. Läsnä W. A. - J. P. - R. H. - A. R. - K. A. ja K. A. otti ja takaisin s.k. 15 p:nä, jolloin W. A. otti ja pal s.k 16 p., jolloin Res final]

KEISARILLISELLE Suomen Senaatille.

Tänään tekemänsä päätöksen mukaisesti saa Ylihallitus, oheenliittäen yhden kappaleen kirjailija Mikko Uotisen kirjoittamaa "Yön Walmu" nimistä runokokoelmaa joka sisältää muun muassa runon otsakkeella: "Lupasit - Rikoit", minkä Ylihallitus on katsonut olevan HÄNEN MAJESTEETTINSA KEISARIN ja SUURIRUHTINAAN kunniaa loukkaavan, viitaten 15 §:ään Armollisessa Asetuksessa Yleisen Rikoslain voimaan panemisesta sekä Armolliseen Julistukseen erikoisasetusten edelleen noudattamisesta, kumpikin joulukuun 19 päivältä 1889, KEISARILLISEN Senaatin harkittavaksi ja päätettäväksi nöyrimmästi alistaa eikö olisi syytä HÄNEN MAJESTEETILLEEN KEISARILLE ja SUURIRUHTINAALLE esittää, että kanne Rikoslain 13 luvun 2 §:n mukaan nostettaisi, ei ainoastaan runokokoelman tekijää, vaan myöskin kirjapainon vastuunalaista johtajaa Faktori K. E. K. Wuorenjuurta vastaan, sovelluttamalla sen ohessa viimemainittuun nähden sanotun teoksen painattajana ja jakajana painoasetuksen 36 §:n ja Rikoslain 5 luvun 1 §:n säännökset.

Helsingissä, Painoasiain Ylihallituksessa marraskuun 30 päivänä 1914.

[Epäselvät nimikirjoitukset.]

Painoasiain ylihallituksen Kirjelmä Koskeva syytettä majesteetinrikoksesta Kirjailijaa Mikko Uotista y.m. vastaan.

Pag. 468 S.D. 1914

[Lähde: Kansallisarkistossa oleva senaatin oikeusosaston akti Pag. 606 S.D. 1915.]

Senaatin määräys hovioikeudelle

KEISARILLISEN MAJESTEETIN, koko Venäjänmaan Itsevaltiaan, Puolanmaan Tsaarin, Suomen Suuriruhtinaan y.m., y.m., y.m., Armollinen määräys, annettu KEISARILLISESTA Suomen Senaatista Keisarilliselle Wiipurin Hovioikeudelle.

KEISARILLINEN MAJESTEETTI on Armossa käskenyt, että syyte majesteetinrikoksesta on nostettava Kirjailijaa Mikko Uotista ja Osakeyhtiö Kuopion Uusi Kirjapaino -nimisen yhtiön kirjapainon johtajaa, Faktori K. E. K. Vuorenjuurta vastaan Kirjailija Uotisen kirjoittamassa runokokoelmassa "Yön Valmu" olevan runon "Lupasit-Rikoit" johdosta.

KEISARILLINEN SENAATTI on määrännyt, että tämä KEISARILLISEN MAJESTEETIN Armollinen käsky on määräyksellä Senaatista ilmoitettava Keisarilliselle Wiipurin Hovioikeudelle asianmukaiseen toimeenryhtymistä varten, sekä että asiaan kuuluvat kirjat ovat sitä varten lähetettävät Hovioikeuteen. Helsingissä, 23 päivänä Huhtikuuta 1915.

Varapuheenjohtaja: Feliks Saarikoski.

Allan Dahlbeck.

N:o 695

Asiassa, joka koskee syytteen nostamista majesteetinrikoksesta Kirjailijaa M. Uotista ja Faktori K. E. K. Vuorenjuurta vastaan.

Oikeusosastossa.

[Lähde: Kansallisarkistossa oleva senaatin oikeusosaston akti Pag. 606 S.D. 1915.]

Kanneviskaalin kirjelmä hovioikeudelle

1915 R.K.D. Sivu 59/4.

KANNEVISKAALINVIRASTO

KEISARILLISESSA

WIIPURIN HOVIOIKEUDESSA

WIIPURISSA

30 p:nä Kesäkuuta 1915.

Keisarilliselle Hovioikeudelle.

Nöyrimmästi oheenliitetyistä asiakirjoista saadaan tietää seuraavaa:

Sittenkun Painoasiain Ylihallitus Keisarilliselle Suomen Senaatille lähettämässään kirjelmässä 30 päivältä Marraskuuta 1914, oheenlittäen kappaleen Kirjailija Mikko Uotisen kirjoittamaa "Yön Walmu" nimistä runokokoelmaa, oli alistanut Keisarillisen Senaatin päätettäväksi eikö sanotussa runokokoelmassa, joka on painettu Osakeyhtiö Kuopion Uusi Kirjapaino nimisen toiminimen omistamassa kirjapainossa Kuopion kaupungissa vuonna 1914, otsakkeella "Lupasit-Rikoit" julaistun runon johdosta olisi syytä 19 päivänä Joulukuuta 1889 Rikoslain voimaanpanemisesta annetun Keisarillisen asetuksen 15 §:n sekä samana päivänä erinäisten erikois-asetusten edelleen noudattamisesta annetun Armollisen Julistuksen mukaisesti HÄNEN KEISARILLISELLE MAJESTEETILLENSA esittää asia Rikoslain 13 luvun nojalla syytteeseen pantavaksi, niin on Keisarillisen Senaatin Oikeusosasto määräyksellä 23 päivältä Huhtikuuta 1915 Keisarillisen Hovioikeuden tietoon saattanut HÄNEN KEISARILLISEN MAJESTEETTINSA Armossa käskeneen että syyte majesteetinrikoksesta oli edellämainitun runon johdosta nostettava Kirjailija Mikko Uotista ja toiminimen Osakeyhtiö Kuopion Uusi Kirjapaino kirjapainon johtajaa Faktori K. E. K. Wuorenjuurta vastaan, minkä ohessa Keisarillinen Senaatti on lähettänyt asiaan kuuluvat kirjat Hovioikeudelle asianmukaista toimenpidettä varten; ja on Hovioikeus senjälkeen jättänyt samat kirjat Kanneviskaalinvirastolle asianhaarain aiheuttamaan toimenpiteeseen ryhtymistä varten.

Koska kysymyksessä oleva runo, ilmeisesti tarkoittaen HÄNEN MAJESTEETTIANSA KEISARIA ja SUURIRUHTINASTA, sisällöltään loukkaa KEISARILLISEN MAJESTEETIN kunniaa, vaadin nöyrimmästi että Kirjailija Mikko Uotinen ja Faktori K. E. K. Wuorenjuuri, joista edellinen kirjoittamalla sanotun runon ja Wuorenjuuri julkaisemalla sen vastuullaan toimivassa kirjapainossa ovat tehneet kumpikin itsensä syypäiksi majesteetinrikokseen, tuomittaisiin siitä rangaistukseen Rikoslain 13 luvun 2 §:n mukaan, minkä ohessa anon että Kirjailija Uotinen ja Faktori Wuorenjuuri kutsutaan johonkin Keisarillisen Hovioikeuden määräämään istuntoon kuulusteltaviksi ja vastaamaan Kanneviskaalinviraston edellämainitun syytteen johdosta.

Aarne Pajunen

v. t.

[Lähde:Kansallisarkistossa oleva senaatin oikeusosaston akti Pag. 606 S.D. 1915.]

Faktorin vastine hovioikeudelle

Keisarilliselle Wiipurin Hovioikeudelle.

Keisarillisessa Hovioikeudessa m. m. minua vastaan nostetun majesteetinrikosta koskevan syytteen johdosta saan nöyrimmiten esiintuoda seuraavaa:

Keväällä vuonna 1911 kävi kirjailija Mikko Uotinen johtamani "Osakeyhtiö Kuopion Uusi Kirjapaino" nimisen yhtiön konttorissa tarjoten sanotun osakeyhtiön omistamassa kirjapainossa painetavaksi erään runoteoksen, jonka hän aikoi saman vuoden syksynä julaista omalla kustannuksellaan. Tällöin sovimme me painatuspalkkiosta ja muista sen yhteydessä olevista seikoista, ja antoi herra Uotinen samalla määräyksen että kirjan, joka on nyt kyseenalainen runokokoelma "Yön valmu", jakajaksi merkittäisiin A. Kuhasen kirjakauppa Wiipurissa; tämä siinä tarkoituksessa että kirjan myyjät voisivat mainitulle kirjakaupalle tilittää mahdollisesti myymänsä kappaleet. Kun käsikirjoitus sittemmin saapui, ryhdyttiin heti painatustyöhön, joka saatiin loppuunsuoritetuksi syyskesällä 1911, minkä jälkeen koko painos 24 päivänä Lokakuuta 1911 lähetettiin kirjailija Uotiselle Terijoelle sopimuksemme mukaan rautatiejälkivaatimusta vastaan. Lähetystä ei kumminkaan aikanaan lunastettu, minkä vuoksi se palautettiin takaisin lähettäjälle, johtamalleni liikkeelle, ja jäi siis koko painos edelleen haltuuni. Katsoen velvollisuudekseni jollain tavoin turvata johtamani liike kovin suurelta tappiolta, ryhdyin uudelleen syyskesällä vuonna 1914 herra Uotisen kanssa neuvotteluihin ja teimme tällöin sellaisen sopimuksen, että kirja laskettaisiin kauppaan varustettuna uudella nimilehdellä, mihin jakajaksi merkittäisiin O.Y. Kuopion Uusi Kirjapaino, jolle siis mahdollisesti myydyt kappaleet olivat tilitettävät. Edelleen oli sovittu, että jakajan, saatuaan myyntihinnasta painatus- ja muut siitä sekä jakamisesta johtuvat kustannukset, oli tilitettävä ylijäämä Herra Uotiselle, minkä jälkeen teos viimekuluneella Marraskuulla laskettiin kauppaan. Tämän sopimuksen kautta tahdoin siis saada korvatuksi ne verrattain runsaat kulutukset, jotka johtamani liike oli tullut asiassa kärsimään; kaikki mahdollinen voitto oli, kuten sanottu lankeava tekijälle.

Teoksen sisältöä en ennen sen painattamista tullut tarkistaneeksi, eikä se ole tapanakaan, että kirjanpainajat etukäteen perehtyvät julkaisun sisältöön. Mutta mikäli perästäpäin olen kirjaa silmäillyt, en ole voinut käsittää sen tavalla tai toisellakaan sisältävän mitään rikoksellista. Mitä juuri kysymyksenalaiseen runoon "Lupasit – Rikoit" tulee, ei saattane vähimmälkään [sic] tavoin otaksua, että Hänen Majesteettinsa Korkea Persoona olisi siinä pilkan esineenä. – Muuten säätää vuonna 1867 annettu painolaki, sen 36 §: ettei kirjanpainaja ole kanssavastaaja painattamansa teosten sisällyksestä, kun hän voi ilmoittaa kirjantekijän tai kustantajan. Syyte minuun kohdistettuna on siis kauttaaltaan aiheeton, minkä vuoksi rohkenen kaikkeen edellä esittämääni nähden toivoa, että Keisarillinen Hovioikeus katsoo oikeaksi sen perättömänä hyljätä.

Wiipurissa 23 päivänä Elokuuta 1915.

Kusti Vuorenjuuri. Faktori asuva Kuopion kaupungissa.

Kautta:

Bertil Broman.

Varatuomari Wiipurista.

[Lähde: Kansallisarkistossa oleva senaatin oikeusosaston akti Pag. 606 S.D. 1915.]

Uotisen vastine

KEISARILLISELLE WIIPURIN HOVIOIKEUDELLE.

Vastineeksi Keisarillisen Hovioikeuden Kanneviskaalin minua vastaan Keisarillisella luvalla majesteettirikoksesta tekemään syytteeseen pyydän nöyrimmästi tuoda esille seuraavaa:

Ei voi olla hieman ihmettelyä herättämättä, että käsillä oleva, syytteen aiheuttanut runoteos, jonka kirjoitin jo neljä vuotta sitten eli 1911 ja sinä vuonna myös painosta julkaisin ja joka silloin sanomalehdistössä joutui julkisen arvostelun alaiseksi, mutta jonka teoksen painosmäärän loppu tuli kirjakauppoihin vasta viime syksynä ja sittemmin marraskuulla takavarikoitiin. – ei voi olla hieman ihmettelyä herättämättä, että tämä kirjallinen tuotteeni nyt vasta vuosien vierittyä on voinut virittää rikosoikeudellistakin milenkiintoa. Lähellä on otaksuma, että ajat ovat jollain tavoin muuttuneet siitä, kun vaatimaton runokokoelmani näki päivänvalon. Runokokoelmani sisältö ei tällä välin ainakaan ole muuttunut. Se käsittää nyt niinkuin ensi kertaa kirjakauppaan ilmestyessään pääasiassa rakkaus-, tunnelma- ja matkamuistorunoelmia. – kaikki rikosoikeudellisesti yhdentekeviä mielenpurkauksia. Totisesti kokoelmassa kumminkin on muutamia muita runoja ja niillä valtiollis - isänmaallinen pohja. Nämä viimemainitut teelmät ovat syntyneet aikana, jolloin hetkiseksi tauonnut poliittinen sorto jälleen kohtasi pientä kansaamme. Niiden lähteensä [sic] on ollut isänmaantunne, kiintymys maamme lakiin ja oikeuteen. Niiden kärki on kohdistunut niihin kansansa ja velvollisuutensa unohtaneihin, jotka ovat kerran lupauksensa ja valansa isänmaan alttarilla tehneet ja pyhät sanansa kumminkin rikkoneet.

Minulle jää arvotukseksi se päätelmätaito, joka pienen vaatimattoman "Lupasit – rikoit" otsakkeisen runoelman säkeistä kykenee konstruoimaan kunnianloukkausrikoksen HÄNEN MAJESTEETTIANSA KEISARIA ja SUURIRUHTINASTA vastaan. Mikä sana, mikä säe, mikä lause runossani on antanut perusteen tälle lievimmin sanoen rohkealle johtopäätökselle? Kyseessä-oleva kunnian- ja oikeudentunnon ylistyslauluni ja siihen sisältyvä lainpolkemisen tuomio ei ammu nuoltaan Valtaistuimen korkeuteen, vaan hyvin, hyvin alas siitä sellaisia suomalaisia virka- ja palvelusmiehiä vastaan, jotka matalamielisesti ovat rikkoneet velvollisuutensa maansa oikeutta kohtaan. Sanalla sanoen: runossa "Lupasit – rikoit" ei ole kerrassaan mitään, joka antaisi aihetta sen syytteen perusteeksi, että olisin juljennut loukata HÄNEN MAJESTEETTINSA KEISARIN ja SUURIRUHTINAAN kunniaa ja siten tehnyt itseni syypääksi majesteettirikokseen.

Näillä perusteilla pyydän nöyrimmästi, että Keisarillinen Hovioikeus suvaitsisi ei ainoastaan kokonaan todistamattomana vaan myös peräti aiheettomana ja perusteettomana hylätä minua vastaan majesteettirikoksesta tehdyn syytteen sekä tuomita kohtuullisen korvauksen kärsimistäni kuluista. Wiipurissa 23 päivänä Syyskuta 1915.

Mikko Uotinen.

Kautta:

Otto Tannerin Asianajotoimisto.

Otto Tanner

[Lähde: Kansallisarkistossa oleva senaatin oikeusosaston akti Pag. 606 S.D. 1915.]

Kanneviskaalin vastaselitys

Kanneviskaali.

KEISARILLINEN

WIIPURIN HOVIOIKEUS.

WIIPURISSA,

23 p:nä Syyskuuta 1915.

Keisarilliselle Hovioikeudelle.

Vastaselitykseksi Faktori Kusti Erikki Kristoffer Vuorenjuuren Keisarilliseen Hovioikeuteen jättämään kirjelmään Kanneviskaalinviraston Vuorenjuurta ja Kirjailija Mikko Uotista vastaan ajamassa majesteettirikosta koskevassa syyteasiassa saan, nöyrimmästi uudistaen virkaatoimittavan kanneviskaalin Notari Aarne Abraham Pajusen Keisarilliselle Hovioikeudelle jättämässä syytekirjelmässä 30 päivältä Kesäkuuta 1915 tehdyn vaatimuksen, jättää Keisarillisen Hovioikeuden harkittavaksi mikä arvo Kusti Erikki Kristoffer Vuorenjuuren kirjoituksessa esiintuodulle vastineelle on annettava.

Toiwo Anjala.

[Lähde: Kansallisarkistossa oleva senaatin oikeusosaston akti Pag. 606 S.D. 1915.]

Hovioikeuden pöytäkirja

Vuonna 1915 Heinäkuun 12 päivänä olivat KEISARILLISEN Hovioikeuden ensimäisellä osastolla saapuvilla: Hovioikeudenneuvos Saarnijoki sekä Asessorit Petäys, Ylönen ja Laurila.

Allekirjoittanut virkaatoimittava viskaali laati pöytäkirjan.

Esitettiin virkaatoimittavan Kanneviskaalin Hovioikeudennotario Aarne Abraham Pajusen Hovioikeuteen jättämä syytekirjelmä 30 päivältä Kesäkuuta 1915 sekä siihen kuuluvat asiakirjat, joista syytekirjelmä otettiin tähän näin kuuluvana:

KANNEVISKAALINVIRASTO

KEISARILLISESSA

WIIPURIN HOVIOIKEUDESSA

Wiipurissa

30 p:nä Kesäkuuta 1915.

Keisarilliselle Hovioikeudelle.

Nöyrimmästi oheenliitetyistä asiakirjoista saadaan tietää seuraavaa:

Sittenkun Painoasiain Ylihallitus Keisarilliselle Suomen Senaatille lähettämässään kirjelmässä 30 päivältä Marraskuuta 1914, oheenliittäen kappaleen Kirjailija Mikko Uotisen kirjoittamaa "Yön Walmu" nimistä runokokoelmaa, oli alistanut Keisarillisen Senaatin päätettäväksi eikö sanotussa runokokoelmassa, joka on painettu Osakeyhtiö Kuopion Uusi Kirjapaino nimisen toiminimen omistamassa kirjapainossa Kuopion kaupungissa vuonna 1914, otsakkeella "Lupasit-Rikoit" julaistun runon johdosta olisi syytä 19 päivänä Joulukuuta 1889 Rikoslain voimaanpanemisesta annetun Keisarillisen asetuksen 15 §:n sekä samana päivänä erinäisten erikois-asetusten edelleen noudattamisesta annetun Armollisen Julistuksen mukaisesti HÄNEN KEISARILLISELLE MAJESTEETILLENSA esittää asia Rikoslain 13 luvun nojalla syytteeseen pantavaksi, niin on Keisarillisen Senaatin Oikeusosasto määräyksellä 23 päivältä Huhtikuuta 1915 Keisarillisen Hovioikeuden tietoon saattanut HÄNEN KEISARILLISEN MAJESTEETTINSA Armossa käskeneen että syyte majesteetinrikoksesta oli edellämainitun runon johdosta nostettava Kirjailija Mikko Uotista ja toiminimen Osakeyhtiö Kuopion Uusi Kirjapaino kirjapainon johtajaa Faktori K. E. K. Wuorenjuurta vastaan, minkä ohessa Keisarillinen Senaatti on lähettänyt asiaan kuuluvat kirjat Hovioikeudelle asianmukaista toimenpidettä varten; ja on Hovioikeus senjälkeen jättänyt samat kirjat Kaneviskaalinvirastolle asianhaarain aiheuttamaan toimenpiteeseen ryhtymistä varten.

Koska kysymyksessä oleva runo, ilmeisesti tarkoittaen HÄNEN MAJESTEETTIANSA KEISARIA ja SUURIRUHTINASTA, sisällöltään loukkaa KEISARILLISEN MAJESTEETIN kunniaa, vaadin nöyrimmästi että Kirjailija Mikko Uotinen ja Faktori K. E. K. Wuorenjuuri, joista edellinen kirjoittamalla sanotun runon ja Wuorenjuuri julkaisemalla sen vastuullaan toimivassa kirjapainossa ovat tehneet kumpikin itsensä syypäiksi majesteetinrikokseen, tuomittaisiin siitä rangaistukseen Rikoslain 13 luvun [epäselvä] §:n mukaan, minkä ohessa anon että Kirjailija Uotinen ja Faktori Wuorenjuuri kutsutaan johonkin Keisarillisen Hovioikeuden määräämään istuntoon kuulusteltaviksi ja vastaamaan Kanneviskaalinviraston edellämainitun syytteen johdosta.

Aarne Pajunen. v. t.

Asiakirjain lukemisen jälkeen päätettiin kirjeissä pyytää Wiipurin ja Kuopion läänien Kuvernöörejä laillisessa järjestyksessä kutsuttamaan K. E. K. Wuorenjuuri ja Mikko Uotinen mieskohtaisesti saapumaan Hovioikeuteen maanantaina ensitulevan Elokuun 23 päivänä kello 12 päivällä asiassa kuultaviksi; ollen todistukset kutsumusten toimittamisesta Hovioikeudelle ennen sanottua päivää lähetettävät.

Vakuudeksi: R. A. Järvilehto.

_______________

Vuonna 1915 Elokuun 23 päivänä olivat KEISARILLISEN Wiipurin Hovioikeuden ensimäisellä osastolla saapuvilla: varapresidentin tehtäviä hoitamaan määrätty Kihlakunnantuomari Hovioikeudenasessori Wiljomaa, Hovioikeudenneuvos Woipio sekä Asessorit Lindeman ja Ankara.

Allekirjoittanut virkaatoimittava Viskaali piti pöytäkirjaa.

Virkaatoimittava Sihteeri Notario Tolvanen ilmoitti, että Kirjailija Mikko Uotinen ja Faktori K.E.K. Wuorenjuuri, joita virkaatoimittava Kanneviskaali Notario Aarne Abraham Pajunen on syytekirjelmässä 30 päivältä Kesäkuuta 1915 syyttänyt majesteetinrikoksesta, olivat KEISARILLISEN Hovioikeuden 12 päivänä viime Heinäkuuta antaman määräyksen mukaan saapuneet syytteen johdosta tänään toimitettavaa kuulustelua varten Hovioikeuteen ja odottivat nyt etuhuoneessa, minkä johdosta Hovioikeus otti asian käsiteltäväkseen, jolloin Viskaali Uotila, edustaen Kanneviskaalinvirastoa, sekä Uotinen ja Wuorenjuuri, mukanaan oikeudenkäyntiavustajina, Uotisella kunnallispormestari Otto Johan Tanner ja Wuorenjuurella Varatuomari Bertil Berndt Anders Brunou kutsuttaessa saapuivat Hovioikeuden eteen.

Sittenkuin syytekirjelmä ja muut asiaan kuuluvat kirjat oli julkiluettu, uudisti Viskaali Uotila syytekirjelmän sisällön sekä antoi Hovioikeuteen Uotisesta ja Wuorenjuuresta hankkimansa näin kuuluvat mainetodistukset:

Papintodistus

syytettä varten Terijoen seurakunnasta Savonlinnan hiippakuntaa.

N:o 601. Kirkonkirjan siv. 23. V:na 1915.

Kirjailija Mikko Juhonp. Uotinen on syntynyt 27/3 1885, H.p. Ehtoollisella käynyt ja kansalaisluottamusta nauttiva puhdasmaineisena. Terijoki, 21 p. heinäk. 1915.

Toivo Alex Brunner. Kirkkoh.

PAPIN-TODISTUS

Kuopion kaupunki-seurakunnasta, Kuopion hiippakuntaa.

N:o 976 Kirkonkirjan lehti 3500 V:na 1915.

Tämän evankelis-luterilaisen seurakunnan jäsen faktori Kusti Erikki Kristoffer Wuorenjuuri syntynyt 15 päivänä 3 kuuta 1876, on Herran p. Ehtoollisella käypä, rokotettu ja kansalaisluottamusta nauttiva puhdasmaineisena syytteeseen

todistaa; Kuopiossa, 24/7 1915

Kyösti Kauppinen Kkh. apul.

Tehtyjen kysymysten johdosta ilmoitti Mikko Uotinen syntyneensä häntä koskevassa edellä jäljennetyssä papintodistuksessa mainittuna aikana Terijoen pitäjässä, ollen vanhempansa Talollinen Juhana Uotinen ja tämän vaimo Maria Uotinen, ja asuvansa nykyisin sanotussa pitäjässä, käyneensä neljä luokkaa realilyseota sekä olevansa naimaton ja varaton. Kusti Erikki Kristoffer Wuorenjuuri kertoi syntyneensä Kuopion kaupungissa hänestä esitetyn papintodistuksen osoittamana aikana Kirjapainonomistajan Gustaf Bergrothin ja tämän vaimon Karolina Bergrothin aviolapsena, käyneensä viisi luokkaa lyseota, olevansa naimisissa ja elävänsä vähissä varoissa.

Tämän jälkeen selitti Mikko Uotisen oikeudenkäyntiavustaja Kunnallispormestari Tanner, ettei Uotinen, siihen nähden, että hän nyt vasta oli saanut tiedon syytekirjelmän sisällöstä, ollut voinut valmistautua asiassa vastaamaan ja anoi sentähden asian käsittelemisen siirtämistä johonkin toiseen Hovioikeuden istuntoon, voidakseen silloin antaa seikkaperäisen kirjallisen vastauksen asiassa.

Kusti Erikki Kristoffer Wuorenjuuren oikeudenkäyntiavustaja Varatuomari Brunou luki julki ja jätti Hovioikeuteen päämiehensä puolesta näin kuuluvan kirjallisen vastauksen:

Keisarilliselle Wiipurin Hovioikeudelle.

Keisarillisessa Hovioikeudessa m.m. minua vastaan nostetun majesteetinrikosta koskevan syytteen johdosta saan nöyrimmiten esiintuoda seuraavaa:

Keväällä vuonna 1911 kävi kirjailija Mikko Uotinen johtamani "Osakeyhtiö Kuopion Uusi Kirjapaino" nimisen yhtiön konttorissa tarjoten sanotun osakeyhtiön omistamassa kirjapainossa painettavaksi erään runoteoksen, jonka hän aikoi saman vuoden syksynä julaista omalla kustannuksellaan. Tällöin sovimme me painatuspalkkiosta ja muista sen yhteydessä olevista seikoista, ja antoi herra Uotinen samalla määräyksen että kirjan, joka on nyt kyseenalainen runokokoelma "Yön valmu", jakajaksi merkittäisiin A. Kuhasen kirjakauppa Wiipurissa; tämä siinä tarkoituksessa että kirjan myyjät voisivat mainitulle kirjakaupalle tilittää mahdollisesti myymänsä kappaleet. Kun käsikirjoitus sittemmin saapui, ryhdyttiin heti painatustyöhön, joka saatiin loppuunsuoritetuksi syyskesällä 1911, minkä jälkeen koko painos 24 päivänä Lokakuuta 1911 lähetettiin kirjailija Uotiselle Terijoelle sopimuksemme mukaan rautatiejälkivaatimusta vastaan. Lähetystä ei kumminkaan aikanaan lunastettu, minkä vuoksi se palautettiin takaisin lähettäjälle, johtamalleni liikkeelle, ja jäi siis koko painos edelleen haltuuni. - Katsoen velvollisuudekseni jollain tavoin turvata johtamani liike kovin suurelta tappiolta, ryhdyin uudelleen syyskesällä vuonna 1914 herra Uotisen kanssa neuvotteluihin ja teimme me tällöin sellaisen sopimuksen, että kirja laskettaisiin kauppaan varustettuna uudella nimilehdellä, mihin jakajaksi merkittäisiin O.Y. Kuopion Uusi Kirjapaino, jolle siis mahdollisesti myydyt kappaleet olivat tilitettävät. Edelleen oli sovittu, että jakajan, saatuaan myyntihinnasta painatus- ja muut siitä sekä jakamisesta johtuvat kustannukset, oli tilitettävä ylijäämä Herra Uotiselle, minkä jälkeen teos viimekuluneella Marraskuulla laskettiin kauppaan. Tämän sopimuksen kautta tahdoin siis saada korvatuksi ne verrattain runsaat kulutukset, jotka johtamani liike oli tullut asiassa kärsimään; kaikki mahdollinen voitto oli, kuten sanottu lankeava tekijälle.

Teoksen sisältöä en ennen sen painattamista tullut tarkistaneeksi, eikä se ole tapanakaan, että kirjanpainajat etukäteen perehtyvät julkaisun sisältöön. Mutta mikäli perästäpäin olen kirjaa silmäillyt, en ole voinut käsittää sen tavalla tai toisellakaan sisältävän mitään rikoksellista. Mitä juuri kysymyksenalaiseen runoon "Lupasit - Rikoit" tulee, ei saattane vähimälläkään tavoin otaksua, että Hänen Majesteettinsa Korkea Persoona olisi siinä pilkan esineenä. - Muuten säätää vuonna 1867 annettu painolaki, sen 36 §:, ettei kirjanpainaja ole kanssavastaaja painattamansa teoksen sisällyksestä, kun hän voi ilmoittaa kirjantekijän tai kustantajan. Syyte minuun kohdistettuna on siis kauttaaltaan aiheeton, minkä vuoksi rohkenen kaikkeen edellä esittämääni nähden toivoa, että Keisarillinen Hovioikeus katsoo oikeaksi sen perättömänä hyljätä.

Wiipurissa 23 päivänä Elokuuta 1915.

Kusti Vuorenjuuri. Faktori asuva Kuopion kaupungissa.

Kautta

Bertil Brunou.

Varatuomari Wiipurissa.

Viskaali Uotila pyysi asian käsittelyn lykättäväksi johonkin toiseen Hovioikeuden istuntoon, jotta Kanneviskaalinvirasto saisi tilaisuuden antaa Wuorenjuuren kirjoituksen aiheuttaman kirjallisen vastaselityksen asiassa.

Varatuomari Brunou katsoi että asia, mikäli se koski Kusti Erikki Kristoffer Wuorenjuurta, oli jo sillä asteella että sen käsittelyn lykkääminen toiseen istuntoon oli tarpeeton, minkä vuoksi Varatuomari Brunou vastustaen Kanneviskaalinviraston puolesta tehtyä lykkäyspyyntöä ja anoen Wuorenjuuren erottamista asiasta, lausui toivomuksen että Hovioikeus, huolimatta siitä että asia Mikko Uotisen suhteen mahdollisesti lykättäisiin toiseen Hovioikeuden istuntoon, nyt jo ryhtyisi asian Wuorenjuuren suhteen ratkaisemisen aiheuttamiin toimenpiteisiin.

Tämän jälkeen saivat asianosaiset poistua istuntohuoneesta siksi aikaa kuin

Päätettiin:

Mikko Uotisen ja Kanneviskaalinviraston puolesta tehdystä pyynnöstä siirretään tämän asian käsitteleminen Hovioikeuden istuntoon torstaina 23 ensi Syyskuuta kello kaksitoista päivällä,jolloin Kanneviskaalinviraston puolesta asiaa edelleen ajettakoon ja Mikko Uotinen ja Kusti Erkki [sic] Kristoffer Wuorenjuuri olkoot mieskohtaisesti läsnä vangitsemisen uhalla. Uotinen olkoon silloin valmis antamaan vastuun asiassa, ja on Kanneviskaalinviraston puolesta annettava vastaselitys Wuorenjuuren kirjoituksen johdosta.

Vakuudeksi: Väinö Voipio.

_______________

Vuonna 1915 Syyskuun 23 päivänä olivat KEISARILLISEN Wiipurin Hovioikeuden ensimäisellä osastolla saapuvilla: Herra Presidentti Malin, Hovioikeudenneuvos Woipio sekä Asessorit Rasinen, Lindeman ja Ankara.

Allekirjoittanut virkaatoimittava Viskaali piti pöytäkirjaa.

Otettiin edelleen käsiteltäväksi Hovioikeuden istunnossa 23 päivänä viimekulunutta Elokuuta esillä ollut, tähän istuntoon lykätty asia, jossa Hovioikeuden Kanneviskaalinviraston puolesta syytetään Terijoen pitäjässä asuvaa Kirjailijaa Mikko Uotista ja Kuopion kaupungissa asuvaa Faktoria Kusti Erikki Kristoffer Wuorenjuurta majesteetinrikoksesta; ja saapuivat kutsuttaessa Hovioikeuden eteen Kanneviskaali Toivo Teodor Alvian Anjala sekä Uotinen ja Wuorenjuuri, mukanaan oikeudenkäyntiavustajina, Uotisella Kunnallispormestari Otto Johan Tanner ja Wuorenjuurella Varatuomari Bertil Berndt Anders Brunou.

Sittenkun asiassa ennen tehdyt pöytäkirjat oli tarpeellisin osin esitetty uudisti Kanneviskaali Anjala Kanneviskaalinviraston puolesta Mikko Uotisen suhteen aikaisemmin tehdyn rangaistusvaatimuksen sekä jätti Hovioikeuteen näin kuuluvan kirjallisen vastaselityksen:

"Kanneviskaali,

Keisarillinen

Wiipurin Hovioikeus.

Wiipurissa,

23 p:nä Syyskuuta 1915.

N:o

Keisarilliselle Hovioikeudelle.

Vastaselitykseksi Faktori Kusti Erikki Kristoffer Vuorenjuuren Keisarilliseen Hovioikeuteen jättämään kirjelmään Kanneviskaalinviraston Vuorenjuurta ja Kirjailija Mikko Uotista vastaan ajamassa majesteettirikosta koskevassa syyteasiassa saan, nöyrimmästi uudistaen virkaatoimittavan kanneviskaalin Notari Aarne Abraham Pajusen Keisarilliselle Hovioikeudelle jättämässä syytekirjelmässä 30 päivältä Kesäkuuta 1915 tehdyn vaatimuksen, jättää Keisarillisen Hovioikeuden harkittavaksi mikä arvo Kusti Erikki Kristoffer Vuorenjuuren kirjoituksessa esiintuodulle vastineele on annettava.

Toivo Anjala"

Kun se oli luettu, Mikko Uotisen oikeudenkäyntiavustaja Kunnallispormestari Tanner luki julki ja jätti Hovioikeuteen näin kuuluvan kirjallisen vastauksen:

"Keisarilliselle Wiipurin Hovioikeudelle.

Vastineeksi Keisarillisen Hovioikeuden Kanneviskaalin minua vastaan Keisarillisella luvalla majesteettirikoksesta tekemään syytteeseen pyydän nöyrimmästi tuoda esille seuraavaa:

Ei voi olla hieman ihmettelyä herättämättä, että käsillä oleva, syytteen aiheuttanut runoteos, jonka kirjoitin jo neljä vuotta sitten eli 1911 ja sinä vuonna myös painosta julkaisin ja joka silloin sanomalehdistössä joutui julkisen arvostelun alaiseksi, mutta jonka teoksen painosmäärän loppu tuli kirjakauppoihin vasta viime syksynä ja sittemmin marraskuulla takavarikoitiin, - ei voi olla hieman ihmettelyä herättämättä, että tämä kirjallinen tuotteeni nyt vasta vuosien vierittyä on voinut virittää rikosoikeudellistakin mielenkiintoa. Lähellä on otaksuma, että ajat ovat jollain tavoin muuttuneet siitä, kun vaatimaton runokokoelmani näki päivänvalon. Runokokoelmani sisältö ei tällä välin ainakaan ole muuttunut. Se käsittää nyt niinkuin ensi kertaa kirjakauppaan ilmestyessään pääasiassa rakkaus-, tunnelma- ja matkamuistorunoelmia, - kaikki rikosoikeudellisesti yhdentekeviä mielenpurkauksia. Totisesti kokoelmassa kumminkin on muutamia muita runoja ja niillä valtiollis- isänmaallinen pohja. Nämä viimemainitut teelmät ovat syntyneet aikana, jolloin hetkiseksi tauonnut poliittinen sorto jälleen kohtasi pientä kansaamme. Niiden lähteensä on ollut isänmaantunne, kiintymys maamme lakiin ja oikeuteen. Niiden kärki on kohdistunut niihin kansansa ja velvollisuutensa unohtaneihin, jotka ovat kerran lupauksensa ja valansa isänmaan alttarilla tehneet ja pyhät sanansa kumminkin rikkoneet.

Minulle jää arvotukseksi se päätelmätaito, joka pienen vaatimattoman "Lupasit-rikoit" otsakkeisen runoelman säkeistä kykenee konstruoimaan kunnianloukkausrikoksen HÄNEN MAJESTEETTIANSA KEISARIA ja SUURIRUHTINASTA vastaan. Mikä sana, mikä säe, mikä lause runossani on antanut perusteen tälle lievimmin sanoen rohkealle johtopäätökselle? Kyseessäoleva kunnian- ja oikeudentunnon ylistyslauluni ja siihen sisältyvä lainpolkemisen tuomio ei ammu nuoltaan Valtaistuimen korkeuteen, vaan hyvin, hyvin alas siitä sellaisia suomalaisia virka- ja palvelusmiehiä vastaan, jotka matalamielisesti ovat rikkoneet velvollisuutensa maansa oikeutta kohtaan. Sanalla sanoen: runossa "Lupasit- rikoit" ei ole kerrassaan mitään, joka antaisi aihetta sen syytteen perusteeksi, että olisin juljennut loukata HÄNEN MAJESTEETTINSA KEISARIN ja SUURIRUHTINAAN kunniaa ja siten tehnyt itseni syypääksi majesteettirikokseen.

Näillä perusteilla pyydän nöyrimmästi, että Keisarillinen Hovioikeus suvaitsisi ei ainoastaan kokonaan todistamattomana vaan myös peräti aiheettomana ja perusteettomana hylätä minua vastaan majesteettirikoksesta tehdyn syytteen sekä tuomita kohtuullisen korvauksen kärsimistäni kuluista. Wiipurissa 23 päivänä Syyskuuta 1915.

Mikko Uotinen.

Kautta

Otto Tannerin Asianajotoimisto

Otto Tanner."

Sittenkuin Mikko Uotinen, siitä tehdystä kysymyksestä, oli ilmoittanut omaksuvansa julkiluetun kirjoituksen, pyysi Kunnallispormestari Tanner hänen päämiehensä kulujen korvausta määrättäessä otettavaksi huomioon että Mikko Uotisen oli tämän asian takia täytynyt tehdä kaksi matkaa Terijoen pitäjästä Wiipurin kaupunkiin.

Varatuomari Brunou pyysi että, koska syyte Kusti Erikki Kristoffer Wuorenjuurta vastaan oli täysin aiheeton, Keisarillinen Hovioikeus määräisi Wuorenjuurelle korvauksen hänen kuluistaan, joita määrättäessä Varatuomari Brunou pyysi huomioonotettavaksi, että Kusti Erikki Kristoffer Wuorenjuuri oli tämän asian takia joutunut tekemään tänne Kuopion kaupungista kaksi matkaa, joihin kumpaankin oli kulunut kolme päivää.

Kanneviskaali Anjala puolestaan uudisti Kanneviskaalinviraston puolesta aikaisemmin tehdyt rangaistusvaatimukset ja jätti Hovioikeuden harkittavaksi mikä arvo Mikko Uotisen vastaukselle oli annettava, minkä jälkeen asianosaiset saivat poistua istuntohuoneesta.

Kun Hovioikeudessa tämän jälkeen ilmaantui erimielisyyttä siitä millä tavalla Hovioikeuden asiassa tehtävä päätös oli asianosaisille julistettava ja annettava lausui siitä äänestettäessä Asessori Ankara ensin mielipiteensä ja tahtoi että Hovioikeus julistaisi päätöksensä asiassa tiistaina 2 päivänä Marraskuuta 1915 kello XII päivällä, jolloin Kanneviskaalin oli oltava läsnä sekä Mikko Uotisen ja Kusti Erikki Kristoffer Wuorenjuuren tultava saapuville kummankin mieskohtaisesti vangitsemisen uhalla.

Asessori Lindeman katsoi, nojautuen O.K. 24 luvun 5 §:n viimeiseen kappaleeseen, kuten se on Keisarillisessa asetuksessa Huhtikuun 27 päivältä 1868, että Hovioikeuden päätös asiassa oli julkipanon jälkeen asianosaisille julistettava ja annettava.

Asessori Rasinen ja Hovioikeudenneuvos Woipio olivat kumpikin vuorollaan samaa mieltä kuin Asessori Lindeman.

Herra Presidentti Malin, joka viimeiseksi lausui, ilmoitti niinikään yhtyvänsä Asessori Lindemanin lausuntoon, jonka mukaisesti siis äänestyksen tulokseen nähden

Määrättiin:

Päätös asiassa tulee julistettavaksi ja annettavaksi aikana, josta asianosaisille annetaan tieto julkipanolla Hovioikeuden ilmoitustaululla.

Sittenkun tämä oli asianosaisten läsnäollessa julistettu ja asianosaiset poistuneet istuntohuoneesta, jätettiin asian käsittely päätöksen tekoa varten 29 päivään kuluvaa Syyskuuta; ja tuli asian esittelijän sitä ennen laatia päätösehdotuksen asiassa sekä Hovioikeuden jäsenten vuoronsa mukaan lausuntoaan varten asiakirjoihin lähemmin perehtyä.

Vakuudeksi: Veini Metsämies.

_______________

Vuonna 1915 Syyskuun 29 päivänä olivat KEISARILLISEN Hovioikeuden ensimäisellä osastolla saapuvilla: Herra Presidentti Malin, Hovioikeudenneuvos Woipio sekä Asessorit Rasinen, Lindeman ja Ankara.

Allekirjoittanut virkaatoimittava Viskaali laati pöytäkirjan.

Allekirjoittanut esitteli asiakirjat Hovioikeuden istunnossa 23 päivänä kuluvaa Syyskuuta viimeksi esillä olleessa jutussa, jossa Hovioikeuden Kanneviskaalinviraston puolesta syytetään Terijoen pitäjässä asuvaa Kirjailijaa Mikko Uotista ja Kuopion kaupungissa asuvaa Faktoria Kusti Erikki Kristoffer Wuorenjuurta majesteetinrikoksesta.

Sittenkuin esittely oli päättynyt ja allekirjoittanut antanut ehdotuksen päätöslauselmaksi, lausui Asessori Ankara ensiksi mielipiteensä ja katsoi että kysymyksessäoleva runo oli HÄNEN MAJESTEETTINSA KEISARIN ja SUURIRUHTINAAN kunniaa loukkaava, jonka vuoksi, ja samalla kuin syyte Kusti Erikki Kristoffer Wuorenjuurta vastaan 31 päivänä Toukokuuta 1867 painotoimen-asioista Suomenmaassa annetun Keisarillisen asetuksen 36 §:ssä oleviin säännöksiin nähden ja koskei ollut näytetty että Kusti Erikki Kristoffer Wuorenjuuri oli ollut tietoinen puheenalaisen runon rikoksellisesta sisällyksestä hyljättiin, mutta Wuorenjuuren vaatimus saada korvausta asian vuoksi kärsimistään kuluista kuitenkin jutun laatuun nähden jätettiin huomioonottamatta, Asessori harkitsi oikeaksi Rikoslain 13 luvun 2 §:n nojalla tuomita Mikko Uotisen puheenalaisen runon tekijänä majesteetinrikoksesta pidettäväksi kuusi kuukautta vankeudessa. Tämän ohessa Asessori näki hyväksi, nojautuen Rikoslain 2 luvun 17 §:än, määrätä sen kysymyksessäolevan runojulkaisun osan, joka käsitti mainitun loukkaavaa laatua olevan runon, menetetyksi ja käyttämättömyyteen saatettavaksi.

Asessorit Lindeman ja Rasinen yhtyivät kumpikin vuorollaan Asessori Ankaran lausuntoon.

Hovioikeudenneuvos Woipio oli muuten samaa mieltä kuin Asessori Ankara paitsi että Hovioikeudenneuvos ei tahtonut, koskien lausuntoa syytteestä Kusti Erikki Kristoffer Wuorenjuurta vastaan, viitata ylempänämainittuun paino-toimesta annetun Keisarillisen asetuksen kohtaan, ja että Hovioikeudenneuvos katsoi että Mikko Uotisen oli puheenaolevasta rikoksestaan kärsittävä kahdeksan kuukauden vankeusrangaistus.

Herra Presidentti Malin, joka viimeiseksi lausui mielipiteensä, kannatti Asessori Ankaran mielipidettä muuten paitsi että Herra Presidentti Mikko Uotiselle tuomittavan rangaistuksen määrään nähden oli samaa mieltä kuin Hovioikeudenneuvos Woipio ja että Herra Presidentti näki hyväksi määrätä koko sen runokokoelman, joka sisälsi puheenalaisen loukkaavaa laatua olevan runon, menetetyksi ja käyttämättömyyteen saatettavaksi.

Äänestyksen tulokseen nähden oli päätös asiassa laadittava Asessori Ankaran lausunnon mukaan ja, kuten Hovioikeus jo viimeksi asiassa pitämässään istunnossa oli asianomaisille tiedoksi antanut, julistettava ja annettava julkipanon jälkeen, minkä ohessa Wiipurin läänin Kuvernööriä oli kirjeessä kehoitettava pitämään huolta Hovioikeuden päätöksen täytäntöönpanosta, jota varten oikeaksi todistettu jäljennös päätöksestä oli kirjeeseen liitettävä.

Vakuudeksi: Veini Metsämies.

_______________

Vuonna 1915 Marraskuun 2 päivänä olivat KEISARILLISEN Hovioikeuden ensimäisellä osastolla saapuvilla: Herra Presidentti Malin, Hovioikeudenneuvos Woipio, Asessori Ankara ja apujäsen Viskaali Heilimo.

Kellon lyötyä kaksitoista ilmoitti allekirjoittanut virkaatoimittava Viskaali että sittenkuin Hovioikeus 29 päivänä viime Syyskuuta oli ratkaissut asian, jossa Hovioikeuden Kanneviskaalinvirasto oli syyttänyt Terijoen pitäjässä asuvaa Kirjailijaa Mikko Uotista ja Kuopion kaupungissa asuvaa Faktoria Kusti Erikki Kristoffer Wuorenjuurta majesteetinrikoksesta, oli päätös julkipantu täksi päiväksi sekä siitä tauluilmoituksella asianosaisille tieto annettu.

Tämän jälkeen ja sittenkuin ilmoitus oli taululta poisotettu kutsuttiin asianosaisia kuulemaan Hovioikeuden päätöstä, mutta kun heitä ei ketään tullut saapuville, päätettiin että mainittu päätös oli annettava Hovioikeuden vahtimestareille jätettäväksi vaadittaessa asianosaisille.

Vakuudeksi: Veini Metsämies.

[Lähde: Kansallisarkistossa oleva senaatin oikeusosaston akti Pag. 606 S.D. 1915.]

Hovioikeuden päätös

KEISARILLISEN WIIPURIN HOVIOIKEUDEN, Suomen Suuriruhtinaanmaassa, päätös asiassa, jossa Hovioikeuden Kanneviskaalinvirasto syyttää Terijoen pitäjässä asuvaa Kirjailijaa Mikko Uotista ja Kuopion kaupungissa asuvaa Faktoria Kusti Erikki Kristoffer Wuorenjuurta majesteetinrikoksesta: Annettu Wiipurissa, 2 päivänä Marraskuuta 1915.

KEISARILLINEN HOVIOIKEUS on asiakirjoista saanut tietää seuraavaa:

Sittenkuin Painoasiain Ylihallitus Keisarilliselle Suomen Senaatille lähettämässään kirjelmässä 30 päivältä Marraskuuta 1914, oheenlittäen kappaleen Mikko Uotisen kirjoittamaa "Yön Walmu" nimistä runokokoelmaa, oli alistanut Keisarillisen Senaatin päätettäväksi eikö sanotussa runokokoelmassa, joka on painettu Osakeyhtiö Kuopion Uusi Kirjapaino nimisen toiminimen omistamassa kirjapainossa Kuopion kaupungissa vuonna 1914, otsakkeella "Lupasit-rikoit" julaistun runon johdosta olisi syytä 19 päivänä Joulukuuta 1889 Rikoslain voimaanpanemisesta annetun Keisarillisen asetuksen 15 §:n sekä samana päivänä erinäisten erikoisasetusten edelleen noudattamisesta annetun Armollisen Julistuksen mukaisesti HÄNEN KEISARILLISELLE MAJESTEETILLENSA esittää asia Rikoslain 13 luvun nojalla syytteeseen pantavaksi, on Keisarillinen Senaatti Armollisella määräyksellä 23 päivältä Huhtikuuta 1915 Keisarillisen Hovioikeuden tietoon saattanut HÄNEN KEISARILLISEN MAJESTEETTINSA Armossa käskeneen että syyte majesteetinrikoksesta oli edelläkosketellun runon johdosta nostettava Mikko Uotista ja ylempänämainitun kirjapainon johtajaa Kusti Erikki Kristoffer Wuorenjuurta vastaan, minkä ohessa Keisarillinen Senaatti on lähettänyt asiaan kuuluvat kirjat Hovioikeudelle asianmukaista toimenpidettä varten; ja on Hovioikeus sen jälkeen jättänyt samat kirjat Kanneviskaalinvirastolle asianhaarain aiheuttamaan toimenpiteeseen ryhtymistä varten.

Sittemmin on virkaatoimittava Kanneviskaali Hovioikeudennotario Aarne Abraham Pajunen Hovioikeuteen antamassaan virkasyytekirjelmässä 30 päivältä Kesäkuuta 1915 vaatinut että, koska kysymyksessäoleva runo, ilmeisesti tarkoittaen HÄNEN MAJESTEETTIAAN KEISARIA ja SUURIRUHTINASTA, sisällöltään loukkasi KEISARILLISEN MAJESTEETIN kunniaa, Mikko Uotinen ja Kusti Erikki Kristoffer Wuorenjuuri, jotka, edellinen kirjoittamalla sanotun runon ja Wuorenjuuri julkaisemalla sen hänen vastuullaan toimivassa kirjapainossa, olivat kumpikin tehneet itsensä syypäiksi majesteetinrikokseen, tuomittaisiin siitä rangaistukseen Rikoslain 13 luvun 2 §:n mukaan; minkä jälkeen Mikko Uotista ja Kusti Erikki Kristoffer Wuorenjuurta on Kanneviskaalinviraston puolesta tehdyn syytteen johdosta kuulustettu ja asiassa muuten menetelty kuten sitä Hovioikeudessa käsiteltäessä syntyneet pöytäkirjat osoittavat.

Mitä näin on tapahtunut ja asiakirjat sen lisäksi sisältävät on KEISARILLINEN HOVIOIKEUS tutkinut ja katsoo, että kysymyksessäoleva runo on HÄNEN MAJESTEETTINSA KEISARIN ja SUURIRUHTINAAN kunniaa loukkaava, jonka vuoksi, ja samalla kuin syyte Kusti Erikki Kristoffer Wuorenjuurta vastaan 31 päivänä Toukokuuta 1867 painotoimen-asioista Suomenmaassa annetun Keisarillisen asetuksen 36 §:ssä oleviin säännöksiin nähden ja kosk'ei ole näytetty että Kusti Erikki Kristoffer Wuorenjuuri on ollut tietoinen puheenalaisen runon rikollisesta sisällyksestä hyljätään, mutta Wuorenjuuren vaatimus saada korvausta asian vuoksi kärsimistään kuluista kuitenkin jutun laatuun nähden jätetään huomioon ottamatta, Hovioikeus harkitsee oikeaksi Rikoslain 13 luvun 2 §:n nojalla tuomita Mikko Uotisen puheenalaisen runon tekijänä majesteetinrikoksesta pidettäväksi kuusi kuukautta vankeudessa. Tämän ohessa Hovioikeus näkee hyväksi, nojautuen Rikoslain 2 luvun 17 §:än, määrätä sen kysymyksessä olevan runojulkaisun osan, joka käsittää mainitun loukkaavaa laatua olevan runon, menetetyksi ja käyttämättömyyteen saatettavaksi.

Tähän päätökseen tyytymätön saa hakea sen muuttamista KEISARILLISELTA MAJESTEETILTA alamaisella valituskirjalla, joka on valittajan omakätisesti tahi toisen hänen puolestaan allekirjoitettava ja johon viimeksimainitussa tapauksessa kirjantekijänkin on kirjoitettava nimensä sekä ilmoitus ammatistaan ja asuinpaikastaan. Mainitulla tavalla laadittu valituskirja sekä Hovioikeuden päätös, joko pääkirjana tahi virallisesti oikeaksi todistettuna jäljennöksenä, on valittajan itsensä taikka hänen laillisen asiamiehensä annettava KEISARILLISEN Suomen Senaatin Oikeusosaston Reistraattorinkonttoriin viimeistään ennen kello kahtatoista kuudentenakymmenentenä päivänä tämän jälkeen, tätä päivää lukuunottamatta. Mitä edellä on määrätty tulee asianosaisten noudattaa uhalla että puhevalta Hovioikeuden päätöksestä muuten on menetetty. Vuosi ja päivä edelläkirjoitetut.

KEISARILLISEN WIIPURIN HOVIOIKEUDEN puolesta: A. K. O. Malin.

Y. R. Wiljomaa.

[Lähde: Kansallisarkistossa oleva senaatin oikeusosaston akti Pag. 606 S.D. 1915. Juttu sisältyy kahteen aktiin, joilla on sama diarinumero.]

Prokuraattorin valitus oikeusosastoon

SUURIVALTAISIN, ARMOLLISIN KEISARI ja SUURIRUHTINAS.

KEISARILLISEN Suomen Senaatin Prokuraattorilta alamaisesti.

Äskenkuluneen marraskuun 2 päivänä on KEISARILLINEN Viipurin hovioikeus antanut päätöksen hovioikeuden ensimäisenä tuomioistuimena käsittelemässä asiassa, jossa sikäläinen kanneviskaalinvirasto on majesteetinrikoksesta syyttänyt Terijoen pitäjässä asuvaa kirjailija Mikko Uotista ja Kuopion kaupungista kotoisin olevaa faktori Kusti Erikki Kristoffer Vuorenjuurta. Tyytymättömänä mainittuun päätökseen, mikäli KEISARILLINEN hovioikeus sillä on vapauttanut faktori Vuorenjuuren rangaistuksesta asiassa saan, oheenliittäen päätöksestä kappaleen, syvimmässä alamaisuudessa esiintuoda seuraavaa:

KEISARILLINEN hovioikeus on päätöksessään lausunut, että syytteen perusteena oleva runo tosin kyllä on TEIDÄN KEISARILLISEN MAJESTEETTINNE kunniaa loukkaava; mutta siitä huolimatta on hovioikeus kuitenkin, säännöksiin nähden 36 §:ssä 31 päivänä toukokuuta 1867 painotoimen asioista Suomenmaassa annetussa KEISARILLISESSA asetuksessa ja koskei oltu näytetty, että faktori Vuorenjuuri olisi ollut tietoinen kysymyksessä olevan runon rikollisesta sisällyksestä, hyljännyt Vuorenjuurta vastaan asiassa ajetun syytteen.

Mitä ensiksikin tulee ylempänä mainitun KEISARILLISEN asetuksen 36 §:ään, on se mielestäni faktori Vuorenjuuren suhteen asiaan sovellutettavissa ainoastaan ensimäisessä osassaan, jossa säädetään "Noudattamalla tämän Asetuksen määräyksiä, ovat osallisuutta rikokseen koskevat yleisen lain perusteet käytettävät painovapaus-rikoksiinkin". Juurimainittu säännös sisältää nimittäin sen yleisen periaatteen, jonka mukaan syyllisyys painoasioissa on arvosteltava, jotavastoin mainittu § muussa osassaan sisältää ne poikkeukset yleisistä periaatteista, jotka painorikoksissa erinäisillä edellytyksillä ovat tehtävät kirjanpainajan, kirjakauppiaan ja muiden kirjanlevittäjien eli siis sellaisten henkilöiden suhteen, jotka ainoastaan koneellisesti ja epäitsenäisesti myötävaikuttavat painoteosten ilmestymiseen ja levittämiseen. Faktori Vuorenjuuren suhteen taas eivät mitkään poikkeusmääräykset mielestäni ole asiaan sovellutettavissa, sillä, kuten hänen omasta, jutussa KEISARILLISEEN hovioikeuteen antamastaan kertomuksesta selviää, on hän sangen aktiivisesti ja itsenäisesti ottanut osaa sen teoksen levittämiseen, jossa kysymyksessä oleva runo on julkaistu, ensiksi nimenomaan ehdottamalla kirjan liikkeeseen laskemista uudella nimilehdellä varustettuna ja sitten omalta osaltaan järjestämällä sen myönnin. Hän on näin ollen mielestäni katsottava asiassa toimineen kirjankustantajana tai julkaisijana, jollaiseen eivät, puheenaolleen §:n mukaan, mitkään poikkeusmääräykset ole sovellutettavissa.

KEISARILLINEN hovioikeus on perustellut vapauttavan päätöksensä myöskin sillä ettei "ole näytetty, että Kusti Erikki Kristoffer Vuorenjuuri on ollut tietoinen puheenalaisen runon rikollisesta sisällyksestä". Jos KEISARILLINEN hovioikeus tuolla perustelullaan on tarkoittanut selvitystä puuttuvan siitä että Vuorenjuuri, jos kohta hän onkin runon sisällykseltään tuntenut, olisi ollut tietoinen sen loukkaavasta laadusta, saan minä alamaisimmasti ainoastaan huomauttaa että kaikki asianhaarat viittaavat siihen, että faktori Vuorenjuuri on tietänyt tuon, seikka, minkä KEISARILLINEN hovioikeuskin muuten on katsonut itsestään selväksi Mikko Uotisen suhteen, vaikka Uotinen, samoin kuin Vuorenjuurikin, on KEISARILLISEN hovioikeuden edessä väittänyt että runo ei ole TEIDÄN MAJESTEETTIANNE loukkaava.

Jos taas KEISARILLINEN hovioikeus ylempänä viitatulla perustelullaan on tarkoittanut sanoa, ettei olisi näytetty faktori Vuorenjuuren lainkaan tietäneenkään siitä, että kysymyksessäoleva runo edes olikaan puheenaolleessa kokoelmassa, saan minä yhtä alamaisesti ainoastaan huomauttaa, ettei faktori Vuorenjuuri itsekään ole tahtonut kieltää perästäpäin, painattamisen jälkeen, runoon tutustuneensa, seikka, johon muuten viittaa sekin asianhaara, että kirja painattamisen jälkeen oli hänen hallussaan keväästä 1911 syyskesään 1914 saakka eli siis noin kolme vuotta, ennenkuin hän teki alotteen sen liikkeeseen laskemiseksi.

Toistaen kaikki mitä asiassa on faktori Vuorenjuuren suhteen esille tuotu, saan näin ollen TEIDÄN KEISARILLISEN MAJESTEETTINNE Armolliseen harkintaan alamaisimmasti alistaa, eikö faktori Vuorenjuurikin olisi asiassa rangaistukseen tuomittava. Helsingissä, joulukuun 3 päivänä 1915.

K. Kasanskij.

Aarne Inha.

N:o 1050

[Lähde: Kansallisarkistossa oleva senaatin oikeusosaston akti Pag. 606 S.D. 1915.]

Prokuraattorin määräys

N:o 1051

D. N:o 638/115 1915.

Määräys:

KEISARILLISEN Suomen Senaatin Prokuraattorintoimituskunnan virkamiehen erinäisiä toimia varten, varatuomari Aarne Inhan tulee viipymättä Keisarillisen Suomen Senaatin Oikeusosaston Rekistraattorinkonttoriin antaa minun tähän liitetty muutoksenhakemukseni siihen kuuluvine asiakirjoineen Keisarillisen Wiipurin Hovioikeuden 2 päivänä marraskuuta 1915 antamalla päätöksellä ratkaistussa jutussa, jossa sikäläinen kanneviskaalinvirasto on majesteetinrikoksesta syyttänyt Terijoen pitäjässä asuvaa kirjailija Mikko Uotista ja Kuopion kaupungissa asuvaa faktori Kusti Erikki Kristoffer Vuorenjuurta sekä sitten täyttää kaikki, mitä puhevaltani säilyttämiseksi vielä voi olla tarpeen. Helsingissä, Keisarillisen Suomen Senaatin Prokuraattorintoimituskunnassa, 3 päivänä joulukuuta 1915.

K. Kasanskij.

J. W. Kahiluoto.

{Lähde: Kansallisarkistossa oleva Senaatin oikeusosaston akti Pag. 606 S.D. 1915.]

Uotisen valitus oikeusosastoon

Suurivaltaisin, Armollisin Keisari ja Suuriruhtinas.

Tyytymättömänä Keisarillisen Wiipurin Hovioikeuden viimekuluneen marraskuun 2 päivänä antamaan, tähän liitettyyn päätökseen majesteetinrikosta koskevassa asiassa, jossa Kanneviskaalinvirasto on Keisarillisessa Hovioikeudessa ollut syyttäjänä ja minä syytettynä, saan, toistaen kaiken mitä puolustukseksi asiassa jo ennen olen esittänyt ja alistaen asian sen kokonaisuudessaan TEIDÄN KEISARILLISEN MAJESTEETTINNE harkintaan, alamaisimmasti vielä lisätä seuraavaa:

Keisarillinen Hovioikeus ei sanallakaan perustele valituksenalaista päätöstään. Se vain "katsoo", että kysymyksessä oleva runo on TEIDÄN MAJESTEETTINNE KEISARIN ja SUURIRUHTINAAN kunniaa loukkaava, ja tuomitsee minut siihen nähden Rikoslain 13 luvun 2 §:n nojalla puheenalaisen runon tekijänä majesteetinrikoksesta pidettäväksi kuusi kuukautta vankeudessa, sen ohessa määräten Rikoslain 2 luvun 17 §:n perusteella sen kysymyksessä olevan runojulkaisun osan, joka käsittää mainitun loukkaavaa laatua olevan runon, menetetyksi ja käyttämättömyyteen saatettavaksi.

Keisarillisen Hovioikeuden puheenalainen menettely ei voi olla hämmästystä herättämättä. Minä olen itse selittänyt, että runo kohdistuu niihin suomalaisiin virkamiehiin, jotka ovat rikkoneet vannomansa virkavalan. On käsittämätöntä, että Keisarillinen Hovioikeus tämän jälkeen sittenkin katsoo voivansa selittää runoa TEIDÄN KEISARILLISEN MAJESTEETTINNE Korkeaan henkilöön kohdistuvaksi. Kysyttäköön, mikä sana, mikä säe antaa aihetta sellaiseen selittämiseen. Sellaista sanaa, sellaista säettä ei koko runossa ole. Runon sanamuodossa ei ole mitään, mikä viittaisi TEIDÄN MAJESTEETTIINNE.

Jälellä on runon ajatus, sisältö sellaisenaan. Runossa puhutaan lupauksen antamisesta ja sen rikkomisesta ja lausutaan tuomio sellaisesta menettelystä. Millä perusteilla Keisarillinen Hovioikeus nyt soveltaa tämän sisällön TEIDÄN MAJESTEETTIINNE, vaikkei runossa ole sanaa ei säettä, joka viittaisi valtaistuimen korkeuteen ja vaikka minä runon kirjoittaja, nimenomaan olen selittänyt keitä ja mitä runo tarkoittaa. Kysyttäköön, miten Keisarillinen Hovioikeus katsoo sittenkin voivansa sekottaa TEIDÄN MAJESTEETTINNE Korkean henkilön tähän asiaan.

Kun siis mielestäni Keisarillisella Hovioikeudella ei ole ollut laillista perustetta tuomita minua majesteetinrikoksesta ja määrätä sitä kyseessä olevan runojulkaisun, joka käsittää useinmainitun runon, menetetyksi ja käyttämättömyyteen saatettavaksi, niin anon syvimmässä alamaisuudessa, että TEIDÄN KEISARILLINEN MAJESTEETTINNE suvaitsisi kumota Keisarillisen Hovioikeuden valituksenalaisen päätöksen sen kokonaisuudessa ja määrätä minulle korvauksen asiassa kärsimistäni kuluista.

Wiipurissa joulukuun 29 päivänä 1915. Ollen aina alamaisimmalla uskollisuudella ja kuuliaisuudella

Kaikkein Armollisin KEISARI ja SUURIRUHTINAS

TEIDÄN KEISARILLISEN MAJESTEETTINNE

nöyrin ja uskollisin alamainen Mikko Uotinen. Kirjailija Terijoelta.

Alamaisimmasti kirjoitti:

Otto Tannerin Asianajotoimisto

[epäselvä] Holm.

Varatuomari Viipurissa.

[Lähde: Kansallisarkistossa oleva senaatin oikeusosaston akti Pag. 606 S.D. 1915.]

Kuvernöörin saatekirje

Keisarilliselle Majesteetille

Kuopion läänin Kuvernööriltä. Alamaisimmasti.

Palauttaen Keisarillisen Suomen Senaatin Oikeusosaston lähetteen viime tammikuun 22 päivältä N:o 105, saan tämän mukana alamaisimmasti lähettää siinä vaaditun Faktori Kusti Erikki Kristoffer Vuorenjuuren alamaisen selityksen.

A. Spåre

Pentti Waris

[Lähde: Kansallisarkistossa oleva senaatin oikeusosaston akti Pag. 606 S.D. 1915.]

Faktorin selitys

Suurvaltaisin, Kaikkein Armollisin Keisari ja Suuriruhtinas.

Vastuuksi Keisarillisen Senaatin Herra Prokuraattorin muutoksenhakukirjelmään m. m. minua vastaan ajetussa majesteetinrikosta koskevassa asiassa saan alamaisimmasti uudistaa kaiken sen mitä aiemmin olen syytteen kumoamiseksi esiintuonut. Rohkenen, kaikella kunnioituksella kumartaen Herra Prokuraattorin osoittamalle innostukselle yrittelyissään saattaa minut syylliseksi sanottuun rikokseen, kumminkin olla sitä mieltä, että Herra Prokuraattorin ponnistelut ovat osoittautuvat turhiksi ja ettei mainittu valituskirjelmä ole horjuttava Keisarillisen Wiipurin Hovioikeuden päätöksen oikeudellisuutta – ainakaan mikäli se minua koskee, sillä – ex nihilo nihil fit! Herra Prokuraattori tahtoo väkipakolla saada todistetuksi, etteivät 31 päivänä Toukokuuta 1867 painotoimen asioista Suomenmaassa annetun Keisarillisen Asetuksen 36 §:n määräykset, mikäli ne koskevat kirjanpainajan vapauttamista kanssavastuullisuudesta painetun teoksen sisällyksestä, ole minuun sovellutettavissa ja perustaa tämän väitteensä siihen, että minä muka, ehdottamalla kysymyksenalaiselle tekeleelle uuden nimilehden ja järjestämällä sen myynnin, olen astunut kirjankustantajan tai julkaisijan asemaan. Tämä todistelu on kumminkin kauttaaltaan paikkansa pitämätön, sillä olkoonpa niinkin, että olisin ehdottanut kyllä uutta nimilehteä, niin tokkopahan tämä seikka muuttaa minut kirjanpainajasta sen kustantajaksi tai julkaisijaksi! Ja yhtä vähän tekee sitä kirjan myynnin järjestelykään.

Puheenalaisessa asetuksessa sanotaan selvin sanoin, että ainoastaan siinä tapauksessa, ettei kirjanpainaja tahdo tai voi ilmoittaa vastuunalaista kirjantekijää, ulosantajaa tai kustantajaa, hän on ulosvastuu-velvollinen kirjasta. Tämä tietää siis, että kirjanpainaja tarvitsee vain ilmoittaa jonkun sanotuista toimihenkilöistä, ja hän on vapaa vastaamasta kirjan sisällöstä. Nyt kysymyksenalaisen tekeleen tekijä on Kirjailija Mikko Uotinen, joka samalla on ilmoittautunut sekä sen ulosantajaksi että kustantajaksi. Sitä suuremmalla syyllä olen minä tietenkin vapaa vastaamasta mainitun runovihkon sisällyksestä.

Herra Prokuraattori ryhtyy tämän jälkeen arvostelemaan Hovioikeuden lausumaa siitä ettei oltu esitetty näyttämystä tietoisuudestani puheenalaisen runon rikollisesta sisällyksestä ja lausuu tällöin asianhaarojen viittaavan siihen, että olen tuntenut kosketellun runon muka sillä perusteella, etten ole katsonut runoa Teidän Keisarillista Majesteettianne loukkaavaksi – todellakin suuremmoinen ajatusyhdistelmä – ja toiseksi, koska tuo runokokoelma on ollut hallussani vuodesta 1911 vuoteen 1914. Viimeksimainitun otaksumisperusteen johdosta pyydän alamaisimmasti vain huomauttaa, että sanottu runokokoelma on ollut pakattuna, sellaisena kuin se oli ensimäisenä lähetyksenä Herra Uotiselle, "Osakeyhtiö Kuopion Uusi Kirjapaino" nimisen toiminimen makasiinissa, aina siihen saakka kuin se uudelleen otettiin käsille, enkä minä yhtä vähän kuin kukaan muukaan liene sillä ajalla tarkemmin perehtynyt sen sisältöön. Vasta perästäpäin, sittenkun tämä syyte minua vastaan tuli nostetuksi, olen kysymyksenalaisen runon lukenut, ja omana vähäpätöisenä mielipiteenäni rohkenen edelleen pitää kiinni siitä, ettei mainittu runo millään saata tarkoittaa Teidän Keisarillista Majesteettianne tai olla Teidän Keisarillista Majesteettianne loukkaava.

Kohta kohdalta olen tässä osoittanut Herra Prokuraattorin syytteen tukikohdat paikkansa pitämättömiksi ja syvimmässä alamaisuudessa rohkenen sen vuoksi toivoa, että syyte minuun kohdistettuna kauttaaltaan aiheettomana tulisi hyljätyksi ja Hovioikeuden päätös pysytetyksi.

Kuopiossa 9 päivänä Helmikuuta 1916.

Ollen alati Suurvaltaisin, Armollisin Keisari ja Suuriruhtinas

Teidän Keisarillisen Majesteettinne

nöyrin, uskollisin alamainen

Kusti Wuorenjuuri

[Lähde: Kansallisarkistossa oleva senaatin oikeusosaston akti Pag. 606 S.D. 1915.]

Kanneviskaalin selitys

SUURIVALTAISIN, ARMOLLISIN KEISARI ja SUURIRUHTINAS.

Kanneviskaalinvirastolta vaadituksi selitykseksi Kirjailija Mikko Uotisen alamaisen valituksen johdosta TEIDÄN KEISARILLISEN MAJESTEETTINNE Wiipurin Hovioikeuden 2 päivänä Marraskuuta 1915 antamasta päätöksestä, jolla Mikko Uotinen Kanneviskaalinviraston ajamasta syytteestä on tuomittu rangaistukseen majesteetinrikoksesta, saan alamaisimmasti anoa, että TEIDÄN KEISARILLINEN MAJESTEETTINNE armossa hylkäsi [sic] valituksen aiheettomana.

Yhä ollen

SUURIVALTAISIN, ARMOLLISIN KEISARI ja SUURIRUHTINAS

TEIDÄN KEISARILLISEN MAJESTEETTINNE

nöyrin, uskollisin alamainen Toiwo Anjala Kanneviskaali.

[Lähde: Kansallisarkistossa oleva senaatin oikeusosaston akti Pag. 606 S.D. 1915.]

Oikeusosaston päätöstaltio

Toukokuun 4 päivänä 1916

N:o 955

Pag. 606 S.D. 1915

Keisarillisen Suomen Senaatin päätös valituksiin, jotka Keisarillisen Senaatin Prokuraattori ja Terijoen pitäjästä oleva Kirjailija Mikko Uotinen ovat erikseen tehneet Keisarillisen Wiipurin Hovioikeuden Marraskuun 2 päivänä 1915 antamasta päätöksestä jutussa majesteetinrikoksesta: Annettu Oikeusosastossa Toukokuun 4 päivänä 1916.

Keisarillinen Senaatti on itselleen esittelyttänyt jutun kirjat ja niistä, mikäli nyt on kysymyksessä saanut seuraavat tiedot:

Sittenkuin Keisarillinen Majesteetti Armossa oli käskenyt, että syyte majesteetinrikoksesta oli nostettava Osakeyhtiö Kuopion Uusi Kirjapaino-nimisen yhtiön kirjapainossa Kuopion kaupungissa vuonna 1911 painetussa runokokoelmassa Yön Valmu olevan runon "Lupasit – rikoit" johdosta, sekä Keisarillinen Senaatti oli sitä varten lähettänyt asiaan kuuluvat kirjat Hovioikeudelle, on Hovioikeuden virkaatoimittava Kanneviskaali, Hovioikeudennotari Aarne Abraham Pajunen Hovioikeuteen antamassaan syytekirjelmässä asettanut mainitun runon kirjoittajan Kirjailija Mikko Uotisen ja Kuopion kaupungissa asuvan Faktorin Kusti Erikki Kristoffer Wuorenjuuren, joka oli julkaissut sanotun runokokoelman johdettavanaan olleesta kirjapainosta syytteeseen majesteetinrikoksesta.

Kuulustettuaan Mikko Uotista ja Kusti Erikki Kristoffer Wuorenjuurta, on Hovioikeus päätöksessään katsonut, että kysymyksessä oleva runo oli Hänen Majesteettinsa Keisarin ja Suuriruhtinaan kunniaa loukkaava, minkä vuoksi ja samalla kuin syyte Kusti Erikki Kristoffer Wuorenjuurta vastaan painotoimenasioista Suomenmaassa Toukokuun 31 päivänä 1867 annetun Keisarillisen asetuksen 36 §:ssä oleviin säännöksiin nähden hyljättiin koskei oltu näytetty, että Kusti Erikki Kristoffer Wuorenjuuri olisi ollut tietoinen puheenalaisen runon rikoksellisesta sisällyksestä, Hovioikeus on, Rikoslain 13 luvun 2 §:n nojalla, tuominnut Mikko Uotisen puheenalaisen runon tekijänä majesteetinrikoksesta pidettäväksi kuusi kuukautta vankeudessa sekä määrännyt, Rikoslain 2 luvun 17 §:n nojalla, sen runojulkaisun osan, joka käsitti mainitun loukkaavaa laatua olevan runon, menetetyksi ja käyttämättömyyteen saatettavaksi.

Hovioikeuden päätökseen ovat Keisarillisen Senaatin Prokuraattori ja Mikko Uotinen anoneet muutosta, minkä johdosta Kusti Erikki Kristoffer Wuorenjuuri ja Hovioikeuden Kanneviskaalinvirasto ovat antaneet selitykset.

Keisarillinen Senaatti on tutkinut tämän jutun ja katsoo, ettei ole esitetty syytä muuttaa Hovioikeuden päätöstä, joka siis jää pysyväksi. Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.

Keisarillinen Suomen Senaatti: Felix Saarikoski Alfred Liuksiala Johannes Pesonen A. W. Ruusuvaara^[2] Samuli Koski^[3] Walter Andersin B. Anneberg^[4] K. R. Helanen^[5] K. Auer^[6]

Allan Dahlbeck

[Lähde: Kansallisarkistossa oleva senaatin oikeusosaston päätöstaltio Da 180, 4.5.1916, mikrofilmirulla SEN 1879.]

Huomautukset

1. Rikoslain 13 luvun 2 pykälä: Joka julkeaa loukata Keisarin ja Suuriruhtinaan kunniaa, rangaistakoon majesteetinrikoksesta kuritushuoneella enintään neljäksi vuodeksi taikka vankeudella vähintään kuudeksi kuukaudeksi.
2. Aksel Werner Ruusuvaara
3. Samuel Valentin Koski
4. Benjamin Anneberg
5. Klas Robert Helanen
6. Kyösti Auer

Lyhenteet

• HO = hovioikeus
• kk. = kuukaudeksi
• kosk. = koskevassa
• luv. = luvun
• OO = (senaatin) oikeusosasto
• päät. = päätöksessään
• RL = rikoslain
• SOO = senaatin oikeusosasto
• v. t. = virkaa tekevä