Serenaadi (1869)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Serenaadi

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Jo armaan lamppu lakkas’ loistamasta,
Kuun säteet heijastuu vaan ikkunasta,
Ja rippu estää näkemästäni
Mun lemmittyäni.
Hän kohta laskeupi vuoteellensa,
Silloin, oi iltatähti, huoneesensa
Sä katsahda ja mitä näet, se
Minulle kuiskaise.
Jos taivaalle hän silmää suloisesti,
Jos itkee enkelini hiljaisesti,
Ja puhe tähtein taakse kohoilee –
Hän silloin rukoilee.
Vaan rintansa jos armas aaltoaapi,
Jos huulillensa hymy hieno saapi,
Ja poski hehkuu, – silloin unissaan
Hän näkee mua vaan.

K. S–n.


Lähde: Suomalainen Wirallinen Lehti 25.11.1869.