Siellä siellä.....!

Siellä siellä.....! Kirjoittanut Kaarlo Slöör

Oi, sydän, kurja, raukka,

Mitenpä voinetkaan

Noin toivoella, vaikka

Ei varjot poistukaan?

Miks tuota neitokaista

Ihaillen katselen?

No onpa kaikenmoista!

Ma mitä aattelen?

Mi ihme! Innokkaasti

Yhäti vieläkin

Toivoilen hartahasti

Jos kohta suottakin!

Ma katseen silmiensä

Lempeän, loistosan

Muistan ja poskiensa

Punaisen purppuran.

On jalo sydämensä

Kyll’ aarre verraton;

Vaan en oo lemmittynsä,

Hän mulle kylmä on.

Häneltä lemmen toinen

On saanut, voittanut.

Sä, näätkös, kurjanmoinen

Oot turhaan toivonut.

Miel’ haaveita on täynnä

Ja unelmia vaan.

Inehmon onni täällä,

Se pettää toisinaan.

Ja jospa vaikka mitä

Sä täällä mielitkin,

Niin useasti sitä –

Näät – toisin käypikin.

Kas maata! Mitäs maasta

Sä enää huolitkaan,

Kun, mitä taivahasta

Anoit, et saanutkaan?

Mut huomaa: toivoss’ olla

On hyvä, sydän sun

Hänetpä kohtaat tuolla

Ylhäällä sittenkun – – – –

Kun kuolon kello kerran

Meit’ kutsuu riemulaan;

Kun kaikkivoivan Herran

Luo maasta matkataan,

Niin siellä seurollnsa

Sa nautit ainiaan;

Oot riemuisempi kanssa

Kuin maassa milloinkaan.

Kaarlo [Slöör].

Lähde: Keski-Suomi 5.7.1879.