Siellä ylhäällä ei ole kuolemaa
Ulkoasu
Siellä ylhäällä ei ole kuolemaa Kirjoittanut Lina Sandell |
Suomentanut Matti Järvinen. |
1.
- ”Siellä ylhäällä ei ole kuolemaa
- Eikä kyyneliä, eikä yötä!”
- Niin lauloi pikkuinen musta Sara,
- Kovin iloinen neekerilapsi parka.
2.
- ”Siellä ylhäällä ei ole kipua
- Eikä tuskanparkuja kuten täällä!
- Siellä saan nähdä Jumalan kirkkaat kasvot
- Tulla iäisiksi ajoiksi sellaiseksi kuin hän!”
3.
- Kerran, vain yhden kerran ainoastaan
- Hän kuunteli valkoista opettajaa;
- Hän kuuli verestä, joka voi puhdistaa,
- hän kuuli Jeesuksesta, lasten ystävästä.
4.
- Hän kuuli myös uudesta kaupungista,
- Jonka muuri oli nimeltään autuus;
- Siellä hän tahtoo olla myös rivissä
- Ja ylistää Jumalaa iankaikkisesti.
5.
- Nyt hän makaa kipupetillä,
- Kurjalla heinä- ja olkivuoteella;
- Mutta ah, kirkas katse kertoo,
- Että ilo asustaa yhä sydämessä.
6.
- Vaikka ystävää ei ole vierellä,
- Vaikka peti on kovin kova ja kylmä,
- Hän makaa siellä iloisesti odottaen
- Sitä, mikä on vielä tuleva.
7.
- Hän ajattelee niitä kalliita sanoja,
- Jotka hän kuuli kerran opettajan lausuvan;
- Hän ajattelee uutta maata
- Ja ”uutta taivasta”.
8.
- ”Siellä ylhäällä ei ole kuolemaa”,
- Hän laulaa – mutta yhä raukeammin,
- ”Eikä parkua eikä vaaraa
- Eikä itkua eikä yötä.”
9.
- Ääni muuttui vieläkin heikommaksi:
- ”Kultainen kaupunki” – ”kultainen kaupunki” –
- ”Eikä kuolemaa”. – Ja lohdutuksen saaneena
- Hän nukkui vihdoin pois niin iloisena.
10.
- Nyt hän houkuttelee kirkkaita säveliä
- Harpusta riemukkaalla mielellä,
- Sillä katsokaa, pikkuinen musta Sara
- Oli vaalea ja punoittava Karitsan veren ansiosta.