Sielun kukat

Sielun kukat Kirjoittanut Kaarlo Sarkia

Kuin verkossa kalat,

    kun kuumoitti koi,

pihan härmässä hohti

    sinun askeltes alat:

rivi kynnystä kohti

    – hämy illan sun toi toi –

jono toinen jo, voi,

    pois portille johti!

Vidin valkoinen huntu

    – tyly päivä sen heitti –

yli maan leviää,

    jalanjälkesi peitti.

Mut huultesi tuntu

    kuin suvinen sää,

kuin kasteinen seitti,

    yhä huuliini jää.

Nämä hellyyden päivät

    ja yöt, tämä syys

lumen alle ei vajoo.

    Kukat maan vilu hyys.

kukat sielun ne jäivät,

    ei kuihdu, ei hajoo –

sinun hymyilyys

    ei menneisyys,

ei kuolema kajoo.

Lähde: Sarkia, Kaarlo 1943: Kohtalon vaaka: runoja. WSOY, Porvoo.