Silmänkääntäjä/5

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Silmänkääntäjä/4 Silmänkääntäjä

Kirjoittanut Pietari Hannikainen
Lähde: Kanawa 29.3.1845 (nro 12), s. 3


Silmänkääntäjä.
(Lisää 11:teen Numeroon.)


Hölm. Niin kuin naulattu, teiän armonne. (Oluvinen ja Liisa menevät, joukko asettautuu kahdenpuolen seiniä katsoen kehään seinällä). Mariseni, syrjäite, kavota ettei aja päällesi, kas niin lapseni.

Katsoja. Eipäs häntä jo näy.

Hölm. Kova on seinä, lapseni, kova, se, näet sen, on aika hongista, se.

Toinen katsoja. (Avaa vieressänsä olevan ikkunan ja katsahtaa ulos) Nyt kavottakaat, ei näy enää reen kantojakaan.

Kolkutus oventakana ja ääni. Hoi kylänvanhin, kestkiiveri, missä hitolla ovat ihmiset kylässä.

Hölmönen. Kaikilla on aikansa, odottele. (Kolkutos)

Yksi katsoja. Laske, kestikiiveri, laske, hän, näät sen, näkee asian oikeen ja voi sen meille selittää.

Hölm. (Avaa oven ja mies tulee ulkoa.) Sano, naapuriseni, näet sinä mitä?

Mies. Mitä, minä luulen, kaikki ihmiset ovat hulluna.

Katsoja. Näät sinä, tuosta kehästä ajaa hevosella ja reellä.

Mies. Hevosella ja reellä, ken? ja sekö teillä on odoteltavanaki?

Katsoja. Ei vaan se, naapuri, mutta vielä kummempiaki.

Mies. Hahaha! mikä veiari teille sitä on kuvaillut?

Toinen katsoja. Veiari? Naapuri, se oli herra ja rouva ja niillä oli ulkomaan eläviä.

Mies. Herra ja rouva ja pärevakkoja reessä ja harmaa hevoinen?

Hölm. Niin, Naapuri, ja kotosin Amerikasta.

Mies. Oikeen, hahaha! He tulit vastaani viiden virstan päässä tästä.

Katsoja. Tuo pahennos, pettiköhän se meiät?

Toinen katsoja. Hahaha! vieläkö epäilette.

Yksi katsoja. Voi hiis, ja minun ainoat rahani.

Toinen katsoja. Minä otin velaksi neki; hihihi!

Mari. Ja minä—kun vielä suutelin häjyn likasta kättä!

Hölmönen. Lapseni! pettäjät rankasee Jumala, vääryys ei menesty kauvan.

Yksi katsoja. Todella se käänsiki silmämme. Nythän me vasta näemme oikein. Kaikki silmänkääntäjät ovat petturia.


Kaunis asuma; Oluvinen ja Liisa vallasvaatteissa, tulevat käsitykse sisään ja laulavat yhdessä.

    Ei työ ja vaiva mailmassa auta,
Ei viisaus ei oppi suur’.
Siks’ harjotan ma kavaluutta,
Se auttapi minua juur’.

    En tahdo ihmisiä pettää,
Mä teen vaan että pettyvät.
Totuutta ei suatse kenkän,
Petosta kaikki etsivät.

    Totuutta tahtonet sä tunkee
Talonpojille, herroillen;
Hyvästi se pitää sun sulkee
Somiin pukuihin valhe’en.

    Sitä rakastavat he, miksi?
Kun itsiään rakastavat.
Totuuden niin jokainen itsi,
He löytävänsä luulevat.

(Esirippu lankee.)