Simson

Simson. Kirjoittanut Reinhold Roine

Hän vankilastansa saatettihin

Tuo Danin sankari suuri,

Tuo tuomari uljas Israelin,

Sen vankka suojelusmuuri.

On reunoja myöten täyttänyt

Pyhän temppelin juhliva kansa:

On kattokin katsojin peittynyt,

Ja kaikki on riemuissansa.

Näet Gazan kauhu sortumaton,

Nyt riutunut vankeudessa,

Saa käytellä kieliä kantelon

Koko kansan ilkkuessa!

Läpi holvien kahlehet kalskahtaa

Kun astuvi jättiläinen;

Hän kanteloansa koskettaa:

Ei ollut nyt yltiöpäinen!

Käy temppelissä kuin huumaus.

Soi kantelo kummaa kieltä,

Soi niinkuin kuolevan huokaus

Niin synkkää murhemieltä:

Hän orjana tyrmään jauhamaan

Oli kytketty kahlehilla;

Ja silmätkin vangiksi joutuissaan

Oli puhkotut sankarilla;

Näin ainaiseksi murrettu

Oli Israelissa urhein

Siks’ toivoton kansansa kamppailu;

Sen johtaja tunsi murhein.

On hiljaa kaikki, kuin haudassaan.

Vaan soitto temppelin täyttää;

Kas kummaa, Simson soittaessaan

Kuin paisuvan, kasvavan näyttää.

Soi myrskynä kielet kantelen,

Tuo kostoa, kostoa pyytää.

»Mun kuolkoon sieluni kostaen!»

– Niin temppelin maahan syytää.

Reeni Roine.

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. V. 1897. Suomal. Kirjall. Seuran kirjapainon osakeyhtiö, Helsinki.