Sinä sidoit mun

Sinä sidoit mun. Kirjoittanut Emil Lindahl

Poven pehmeän kaunalla kaarroilla,

sysikutrisi sykermillä,

sulovehmahan vartesi tenholla,

tulikatseilla syttävillä

sinä silloin mun sieluni vangitsit,

kevätillalla ihanalla,

ensikerran kun kahden me istuttiin

kotitöllisi räystään alla.

Heti jälkeen sen kaikki sa unhoitit,

mitä silloin me unelmoimme,

mitä silloin me yhdessä haaveillen

elon arkehen kaunista loimme.

Koko kukkean kesän kuin kuumeessa

olen kulkenut, kaipuuta kantain,

salatoivehen kätkenyt sielussain,

odotukselle aikani antain.

Olit poissa, et tietänyt kaipuutain,

et tuntenut tarvetta tulla.

Nyt on syys, suvikukkeus kuihtuu pois,

samat vaivat ne vaan ovat mulla!

Lähde: Lindahl, Emil 1919: Työ ja laulu. Suomen sos-dem. nuorisoliiton toimikunta, Helsinki.