Sinä sidoit mun

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sinä sidoit mun.

Kirjoittanut Emil Lindahl


Poven pehmeän kaunalla kaarroilla,
sysikutrisi sykermillä,
sulovehmahan vartesi tenholla,
tulikatseilla syttävillä
sinä silloin mun sieluni vangitsit,
kevätillalla ihanalla,
ensikerran kun kahden me istuttiin
kotitöllisi räystään alla.
Heti jälkeen sen kaikki sa unhoitit,
mitä silloin me unelmoimme,
mitä silloin me yhdessä haaveillen
elon arkehen kaunista loimme.
Koko kukkean kesän kuin kuumeessa
olen kulkenut, kaipuuta kantain,
salatoivehen kätkenyt sielussain,
odotukselle aikani antain.
Olit poissa, et tietänyt kaipuutain,
et tuntenut tarvetta tulla.
Nyt on syys, suvikukkeus kuihtuu pois,
samat vaivat ne vaan ovat mulla!


Lähde: Lindahl, Emil 1919: Työ ja laulu. Suomen sos-dem. nuorisoliiton toimikunta, Helsinki.