Sinne tieni käy

Sinne tieni käy. Kirjoittanut Hilja Pärssinen

Sinne missä varjot yön

synkeänä kattaa maan,

missä paikkana on työn

puute, nälkä vaan, –

sinne tieni käy.

Siellä kova kohtalo

säälimätön, julma on,

niinkuin luola asunto,

tyhjä, valoton.

Hymy siell’ on vainaja,

mieliä syö tuskan koi.

Kuuluu itku, voihkina,

kivun huudot – oi!

Epätoivo, pettymys

vallan saa, on musta yö.

Kasvaa hätä, hämmennys.

Köyhyys iskut lyö.

Haavat ah ne kirvelee,

kiroust’ on elo tää! –

Siteet orjan vangitsee. –

Vapautt’ ei nää.

Sinne yöhön synkeään

kalma vain luo varjojaan.

Ihmiset kuin aaveet nään

käyvän tuskissaan. –

Sinne kalman majoille,

missä toivo sammui pois,

miss’ ei päivyt valkene

– ah – ken hoivaa tois? –

Sinne tieni käy!

Hilja Liinamaa.

Lähde: Työläisnainen: Sosialidemokratisen naisliiton äänenkannattaja. Huhtik. 25 p. 1907. N:o 17–18.