Sisin ääni
Ulkoasu
Sisin ääni Kirjoittanut Otto Manninen |
- Pois, pois!
- On kuin mik’ outo käsky sois.
- Vaikk’ antejaan
- kuink’ onni kukkurois,
- soi tunnoss’ ääni ainiaan:
- pois, pois!
- Pois, pois!
- Vaikk’ ilon kirkas juhla ois,
- sen intokaan
- ei kuulumasta vois
- sit’ ääntä estää konsanaan:
- pois, pois!
- Pois, pois!
- kuin tuima kannus tuskaa tois.
- Jää polttamaan
- se vaiva, vaikka lois,
- lois hellin silmä lohtuaan.
- pois, pois!
- Pois, pois!
- Yön kätköön käy jok’ aamunkois.
- Mik’ oltuaan
- ja mentyään ei jois
- vett’ unhon virran joutuisaan?
- Pois, pois!
- Pois, pois!
- On vain kuin varjot karkelois,
- vain kaikunaan
- viel’ ilmoill’ ilkamois
- jo kaukaa laulu laattuaan.
- Pois, pois!
- Pois, pois!
- kuin yössä orpo vaikerois,
- kuin vankilaan,
- sen synkkään vaivaan sois,
- sois matkakutsu oudon maan:
- pois, pois!
Lähde: Manninen, O. 1938: Matkamies: runoelmia. WSOY, Porvoo.