Siveellisyysasiasta sananen
| Siveellisyysasiasta sananen. Kirjoittanut Hilja Pärssinen |
Aika ajoin on siveellisyyskysymys astunut päiväjärjestykseen. Sangen monenlaisia ajatuksia on sitä pohdittaessa tullut julkisuuteen. Eipä sovi kummastella, että olosuhteissa, joissa vallitsee mitä suurin epäsuhtaisuus elämisehdoissa ja elintavoissa, nousee myöskin siveellisyyskysymystä käsiteltäessä mitä erilaisempia käsityskantoja julkisuuteen.
Ajatustapa, joka syntyy yksilön kokiessa elämää suopeilta, valoisilta puolilta, saa leimansa onnellisista olosuhteita. Mutta onko se yhtäpitävä todellisuuden kanssa, siitä syntyy aina eri mieliä.
Elämän kovaa koulua kulkeneet tuhannet työläiset, jotka saavat taistella loppumatonta taistelua kaikenmoista puutetta vastaan, eivät voi omistaa itselleen parempiosaisten tyrkyttämää ajatustapaa.
He tuntevat syvemmin syyn ja seurausten loppumattoman kehitysketjun, he tuntevat sen, sillä kalliisti ostettu kokemus on sen painanut heille veriin. Lahjomattomat, vakavaa, huolestuttavaa kieltä puhuvat tosiasiat silmien edessä, ei köyhälistö saata vaipua niihin heille ojennettuihin mielipidesuuntiin, joita porvaristo suosii.
Niin on asian laita siveellisyyskysymyksessäkin.
Kuvaavaa siitä, miten kauas meidän ajatustavastamme ovat yläluokkalaisemme tulleet, ovat m. m. ne ponnet, jotka hyväksyttiin Nuorisoseurojen kokouksessa Pohjanmaalla.
Täällä piti rouva Maria Furuhjelm siveellisyys-esitelmän miehille ja naisille. Se oli samalla pohjustusta keskustelulle, joka suoritettiin siten, että miehet ja naiset olivat eri huoneissa (!) Naiset hyväksyivät loppuponsiksi seuraavat mietelmät:
1) Naisten tulee Jumalan sanan mukaan olla puhtaita ajatuksissa, sanoissa ja töissä;
2) välttää kiusauksia;
3) ei olla tekemisissä siveettömäin miesten ja naisten kanssa;
4) kun menevät naimisiin, valvoa ja kasvattaa lapsia siveellisiksi ja muistaa, että miehiltäkin täytyy vaatia puhtautta niinkuin naisilta nyt vaaditaan, koska kuudes käsky on annettu niin hyvin miehille kuin naisille.
Emme ole olleet tilaisuudessa kuulemaan rouva Furuhjelmin alustusta, jonka sisältö mahtoi suureksi osaksi johtaa noihin ponsilauseisiin. Mutta jo nuo ponsilauselmat yksipuolisuudellaan todistavat sitä, että niiden syntyyn eivät ole olleet vaikuttamassa kansanomaiset ainekset. Sillä ei sanallakaan ole niissä mainittu niitä syitä, joiden välttämättömänä seurauksena on kaikkina aikoina ja kaikissa yhteiskunnissa aina ollut siveettömyys.
Elviira Willmanin ”Lyyli” ja Minna Canthin useat teokset valaisevat hienostollekin näitä olosuhteita. Mutta elämä, todellisuus on paras opas tässäkin. Riisukoot Helsingin hienot rouvat silkkileninkinsä, jättäkööt vähemmäksi mukavat seurapiirinsä huvit, hylätkööt ”rouva” ja ”neiti”-tittelien pohtimisen ja lähestykööt pimeydessä ja tietämättömyydessä uinuvaa kansaa ja sen kokemuspiiriä, niin vakuutan että toisenlaatuiset ovat heidän lausuntonsa siveellisyysasiassa.
Katsokaammepa kaupunlilais oloja. Ummehtuneessa huoneilmassa elää suurilukuinen työläisperhe. Kaikki makaavat samassa huoneessa, monta lasta samassa vuoteessa. Kuinkahan moni siinä säilyy lapsenakaan. Kun kaikki n. s. huonomaineiset naiset ovat enimmäkseen sijoittuneet samaan ympäristöön, jopa perheisiin hyyryläisiksikin, niin on seurauksena, että monen lapsen mielikuvitus on saastunut jo 5, 6-vuotiaana. – Isä ja äiti käyvät työssä, ruokaa ja hoitoa on säännöttömästi, kasvatusta ei nimeksikään – kas siinä juuret kaupunkilaistyttöjen lankeemuksiin. Tulee sitten täysi-ikä. Aineellinen ahdinko ja viettelys sattuvat samaan aikaan, ja taasen on syöksynyt uhri lisää jo ennakolta suureen kurjuuden armeijaan.
Hyvä on sanoa heille: olkaa siveät ajatuksissa, puheissa ja täissä. Mutta he eivät sitä puhetta ymmärrä. Se ei teho, sillä se on ilmassa häälyvää puhetta vailla aineellista pohjaa. Mutta sanottakoonpa näin: Työskennelkäämme tositeolla veljeyden hyväksi, hankkikaamme tehokkaita taloudellisia parannuksia, niin kyllä he ihanteemmekin ymmärtävät.
Toisessa ponnessa sanotaan, että tulee välttää kiusauksia. Mutta tehokkaasta on, että vaadimme poistettavaksi kiusauksia samalla kuin itsekohtaisesti niitä vältämme. Kiusaus on köyhillä tytöilläkin saada parempia pukuja. Siihen taas tarvitaan rahaa, ja viettelijä käyttääkin tytön mielitekoja hyväkseen. – Turhamielisyys puvuissa, nautinnoissa, väkijuomaliike y. m, ovat juuri suurimmat viettelysten lähteet.
Työväen voimat eivät riitä panemaan niiden tielle sulkuja. Vaatikaamme kaikki, että yläluokka, sen hienot naiset tässä käyvät edellä.
Kolmannessa ponnessa käsketään karttamaan langenneita. Se on ajatuskanta, joka lähestyy suuresti farisealaisuutta. Suuri opettajamme seurusteli syntisten kanssa.
Langennut vaimo ja samarialainen nainen saivat osallisuuden hänen rakkaudestaan. Voisimmeko mennä itsekkäisyydessämme ja lyhytnäköisyydessämme niin pitkälle, että vetäisimme raja-aitoja itsemme ja kova-osaisen sisaremme välillä. Sehän on mahdotonta. Ei tosin kummastuta, että kansalle vieraat henkilöt lausuvat tuon kolmannen ponnen mukaisia ajatelmia. Onhan niin mukavaa lyödä rintoihinsa ja sanoa: en minä ole, kuten nuo toiset. – Mutta se ihmetyttää, että nuorisoseurojen naiset, jotka ovat melkein poikkeuksetta kansan piiristä, hyväksyvät omina ajatuksinaan moiset mietteet.
Emme ole olleet tilaisuudessa kuulemaan ilmestyikö keskustelussa yhtään lausuntoa, joka olisi kuvastanut olojen syvempää tuntemusta.
Surkuteltavaa kaikessa tapauksessa on, että siveellisyyskysymystä aletaan ajaa näin yksipuoliselta näkökannalta.
Mitä merkitsee käytännössä tuollainen ajatustapa? Ensiksi, kuten jo sanoimme, on se riittämätön turvaamaan työläisnaisia elämän moninaisissa kiusauksissa. Se on vanhan, heidän mielestään ikävän läksyn kuulemista, jota he eivät osaa käytäntöön sovittaa. Sitähän heille on saarnattu ainiaan, mutta se saarna on osoittautunut voimattomaksi. Ulkoapäin tulevat, vaikka kuinkakin hyvässä tarkoituksessa annetut ohjeet ovat tehottomat, ellei niitä myöskin tueta ulkoapäin. Ja juuri tällaista aineellista selkärankaa siveellisyyskysymykselle antaa työväen suunnittelema parannus. Tehtyämme sen hyväksi työtä, että tuhannet työläisperheen tyttäret heräävät ajattelemaan yhteiskunnallista kysymystä. He tulevat ajattelemaan elämää juuriaan myöten. Heille selviää yksilön ikuinen arvo kokonaisuudessa sekä ne oikeudet, joita yksilö on velvollinen kokonaisuudelta saamaan. – Heidän oma elämänsä myöskin heihin itseensä nähden ja kokonaisuuteen nähden saa silloin suuremman merkityksen heidän omissa silmissään. Itsesäilytyshalu ja edesvastuutunne kasvavat uudella voimalla. He näkevät elämällään olevan pyhän tarkoituksen. He näkevät kaikki ne esteet, jotka ovat tämän jalon päämäärän tiellä. Laaja, suuri näköalain rikkaus tulvehtii ennen uinuvan hengen eteen. On tapahtunut herääminen. Ja nyt alkaa myös elämä tämän heräyksen valossa. Ja samalla kun yksilö itsessään kasvattaa hyveitä ja puhtautta, hän huomaa velvollisuutensa sisaria ja veljiä kohtaan. Nyt alkaa rakkauden suuri työ, joka ei sulje ulkopuolelleen julkisyntistä, jonka työn vapauttava ohjelma ulottuu vankilan asukkaisiin ja kapakkain uhreihin.
Voitanee meitä syyttää ottaneen asian käsiteltäväksemme yksinomaan kaupunkilaisolojen kannalta.
Totta kyllä. Mutta toimivathan nuorisoseurat myöskin kaupungeissa. Ja ovathan samat perussyyt vaikuttamassa kaikkialla.
Myöskin maalaisoloissa ovat ne etupäässä köyhien tyttäret, jotka joutuvat avuttomien lasten äideiksi. Tähän on syynä m. m. se, että siellä mennään naimisiin talojen ja karjan vuoksi. Onko se menettely korkeasti siveellistä?
Mutta siitä ei suvainnut mainittu kokous mitään lausua. Sehän on vaan niinkuin olla pitää.
Köyhät tytöt niissä oloissa jäävät syrjään. Sen vuoksi heitä on niin helppo pettää. Kukapa uskaltaisikaan olla sellainen heittiö, että ison talon tytön jättäisi? Sehän olisi jo häpeämätöntä. Yleinen mielipide on, nähkääs, tässäkin suhteen puolueellinen.
Tästä huolimatta pitää mainitun kokouksen ponsien mukaan muutoinkin etuoikeutettujen ja ulkonaisesti suojattujen ryhmittyä omaan ”siveellisten” joukkoon ja ”ei olla tekemisissä” muiden kanssa.
Kyllä tälle opille maalla ”piiat ja rengit” pyörittävät päätään. Mutta se kai on nyt erittäin viisasta, koska se lähtee naisliikkeen etuvartijain joukosta. Olkoon vaan. Mutta työväestöä se ei mukaansa tempaa. Me emme saata asettua kannattamaan mitään käsityskantaa, joka sisältää itsessään puoluellisuuden leimaa.
Tahdomme kohottaa siveellisyyttä itsessämme ja muissa, mutta tehkäämme se veljeyden ja ennakkoluulottomuuden hengessä.
Itseemme nähden voimme asettaa mitä korkeimmat vaatimukset jo nykyisyydessä, mutta muihin nähden olemme pakotetut pysymään kaukana tuomitsemisesta.
Tosin kaikki voimme jotakin tehdä siveellisyyden hyväksi yksityisiinkin nähden. Voimmehan keskusteluissa syventyä puhtauden aatteeseen. Kuitenkin on asia siksi sisäistä laatua, että on parasta pysyttää se sellaisena ja sen sijaan piirissämme yhä edelleen työskennellä koko ohjelmamme hyväksi.
Lähde: Työmies 30.1.1904.