Sivistyksen toivotus

Sivistyksen toivotus. Kirjoittanut Wilho Soini

Valistusta kansassamme

Kokekaamme kartuttaa,

Meidänhän on huolenamme

Rientoisuutta raikastaa.

Taito jalo,

Tiedon valo,

Kohtalomme kohottaa.

Joka mies, kun miesi yksi

Käykää pellon käännäntään!

Siten saadaan riistetyksi

Rikkaruoho tykkänään.

Sammaleinen,

Ohdakkeinen

Onpi vielä viljamaa.

Köynnös vanha vieraan kielen

Viljojamme vähentää,

Suomen kielen,

Suomen mielen

Heelmimistä heikentää.

Polkee mullan,

Viljakullan

Ruostehella raiskailee.

Se se on, mi myrkyn lailla

Tähkät täydet turmelee;

Iskee tulta, mieltä vailla,

Ukkosena uhkuilee.

Meiltä koittaa

Mielet voittaa,

Uskalluksen uuvuttaa.

Mutta malta, vento valta!

Loppusi jo kiiruhtaa,

Kerkeesti, kun taivahalta

Hattaraiset hajoaa.

Silloin Suomi,

Kuten tuomi

Kukkivainen rehottaa.

Silloin vasta Väinön kansa

Tyynin mielin olla voi,

Koska täysin vallassansa

Armas äidinkieli soi,

Koska mieli,

Koska kieli,

Yksi vallitseepi vaan.

W[ilho]. S–o[in]–i.

Lähde: Satakunta 27.3.1880.