Sivistyksen toivotus

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sivistyksen toivotus.

Kirjoittanut Wilho Soini


Valistusta kansassamme
Kokekaamme kartuttaa,
Meidänhän on huolenamme
Rientoisuutta raikastaa.
Taito jalo,
Tiedon valo,
Kohtalomme kohottaa.
Joka mies, kun miesi yksi
Käykää pellon käännäntään!
Siten saadaan riistetyksi
Rikkaruoho tykkänään.
Sammaleinen,
Ohdakkeinen
Onpi vielä viljamaa.
Köynnös vanha vieraan kielen
Viljojamme vähentää,
Suomen kielen,
Suomen mielen
Heelmimistä heikentää.
Polkee mullan,
Viljakullan
Ruostehella raiskailee.
Se se on, mi myrkyn lailla
Tähkät täydet turmelee;
Iskee tulta, mieltä vailla,
Ukkosena uhkuilee.
Meiltä koittaa
Mielet voittaa,
Uskalluksen uuvuttaa.
Mutta malta, vento valta!
Loppusi jo kiiruhtaa,
Kerkeesti, kun taivahalta
Hattaraiset hajoaa.
Silloin Suomi,
Kuten tuomi
Kukkivainen rehottaa.
Silloin vasta Väinön kansa
Tyynin mielin olla voi,
Koska täysin vallassansa
Armas äidinkieli soi,
Koska mieli,
Koska kieli,
Yksi vallitseepi vaan.

W[ilho]. S–o[in]–i.


Lähde: Satakunta 27.3.1880.