Sivistyskeinojen käyttäminen

Sivistyskeinojen käyttäminen. Ellen Keyn mukaan. Kirjoittanut Ellen Key

Todellinen sivistyä tavataan usein niissä, jotka eivät ollunkaan ole tahi ovat verrattain vähäisessä määrässä saaneet järjestelmän mukaista opetusta koulussa tai yliopistossa, vaan sen sijaan kulkeneet itsesivistyksen tietä. Heillä ei ainoassaan ole rikas mielikuvitus ja tunne-elämä, vaan he kykenevät selvänäköisesti alistamaan sivuasian pääasialle; he eivät anna pikkulakien peittää suuria; he johdonmukaisesti pitävät koossa syyn ja seurauksen; he toimittavat hienon, persoonallisen valinnan siinä aineksessa, minkä heidän opintonsa heille antavat, ja he syventyvät henkisiin mielivaikutteihin paljoa hartaammalla tavalla kuin ne, jotka ovat saaneet nämä mielivaikutteensa vahvistetun opetussuunnitelman mukaisissa annoksissa. Eipä ole niin ollen tavatonta kohdata henkilöitä, jotka ovat eläneet syrjäisessä kolkassa, jossa hyvin harvoja sivistystilaisuuksia on ollut, joilla on ollut vain joitakuita kirjoja ja vähän ohjausta, mutta jotka kumminkin ovat hankkineet itsellensä tosi sivistyksen.

Semmoisilla henkilöillä on ollut juuri tuo synnynnäinen taipumus sivistykseen ja se on vaikuttanut että jokainen hänen omistamansa aines on tullut koko persoonallisuuden omaksi s. o. pannut ajatuksen, tunteen ja mielikuvituksen siihen vuorovaikutukseen, jossa ne ovat molemmin puolin kohottaneet, laajentaneet ja vahvistaneet toisiansa.

Siten antaa vähäinenkin aines runsasta hengen ravintoa ja pieneltäkin alalta lähtee paljo ainesta muokattavaksi. Sellainen henkilö ei laiminlyö sanomalehteä, mutta tutkii vaan kirjaa; hän ei karta seuraa, mutta etsii yksinäisyyttä. Kirjojen joukossa hän mieluummin kääntyy lähteiden puoleen ja ihmisten joukossa itse ajattelevien puoleen. Luontaiseen sivistystaipumukseen sisältyy näet vaisti valita suuri mielivaikute monien pienien joukosta, hieno monien raakojen joukosta, kaunis monien rumien, herättävä monien tylsistyttävien joukosta. Mainio kirjallisuushistorioitsija Georg Brandes kertoo eräästä tanskalaisesta matruusista, joka ei koskaan saavuttanut mitään muuta yhteiskunnallista asemaa kuin mainitun, minkä yhteydessä harvoin tavataan sivistystä. Mutta tämän miehen luontainen taipumus sivistykseen oli niin suuri, että hän saavutti semmoisen ajatuksen, tunteen ja kirjoitustavan hienouden, jotta hänen keskustelunsa ja kirjeensä olivat iloksi hänen muistosanansa kirjoittaneelle kirjailijalle, joka kumminkin itse on aikansa sivistyksen kukkulalla.

Kokemus todistaa että työväestöön kuuluvain miesten ja naisten luontainen taipumus sivistykseen on joskus niin voimallinen, että he – huolimatta suurista aukoista tiedoissaan – ovat itselleen voittaneet paljoa todemman sivistyksen kuin monet n. k. sivistyneet, jotka ovat sokeita ajan suurille kysymyksille eivätkä ymmärrä sen kirjallisuuden ja taiteen suurteoksia. Sellaisia itsesivistyneitä ruumiillisen työn tekijöitä ei tapaa ainoastaan isojen kaupunkien väestöstä, jolla on verrattain paljo tilaisuuksia esitelmien kuulemiseen, kirjojen lainaamiseen sekä museoissa ja musiikki-iltamissa käymiseen. Myöskin maaseudun väestön keskuudesta löytyy itsesivistystä, vaikka sivistyksen mahdollisuudet siellä ovat niin vähäiset, että lukemattomat hyvät taipumukset sivistykseen tukahtuvat ravinnon puutteessa, ravinnon, jota – verraten pienillä uhrauksilla – voitaisiin toimittaa maaseudulla asuville sivistyksen etsijöille esim. ympärikiertäväin luennoitsijain ja runsassisältöisten pitäjän kirjastojen kautta.

Kaikkialla, missä sitä on, ilmoittaikse todellinen sivistystaipumus etenkin alituisessa valppaudessa käyttämään jokaista sivistyksen tilaisuutta ja tietoisuudessa, ettei kenenkään sivistys ole mitään kerta kaikkiaan, täytyy hankkia ravintoa yhtä hyvin täydelliseksi muodostunutta, vaan se on päinvastoin elintoiminta, jolle täytyy hankkia ravintoa yhtä hyvin kuin ruumiillekin. Suuri saksalainen runoilija Goethe on itsesivistyksen saavuttamiseksi antanut erinomaisen neuvon: joka päivä on luettava jotakin hyvää kirjaa, katseltava jotakin kaunista taulua, kuultava jotakin kaunista musiikkia tahi tehtävä jokin hyvä työ! Se, jolla on sivistyslahjat, saattaa seurata tätä neuvoa epäsuotuisimmissakin oloissa, joskin hänellä on vain muutamia harvoja kirjoja, jotka hän on usein lukenut »kannesta kanteen»; joskin hänen taulunansa on vain hänen ikkunallaan oleva kukkanen tai hämärästä kimaltelevat puut ulkona; joskin musiikki on vain hopean heleä lapsen nauru tahi varpusten viserrys aidalla; joskin kova työ ei ole suurempi kuin vähäinen avun anto tahi ystävällinen hymyily työtoverille.

Ihminen, jolla on taipumusta sivistykseen, kieltäytyy monesta muusta asiasta, voidakseen tyydyttää sivistys- ja kauneustarpeitaan, Monta kertaa, kun hän kuulee ihmisten, jotka panevat suuria summia turhamaisuuteen, valittavan, että ei heillä ole varaa paljoa helpompiin henkisiin nautinnoihin, johtuu mieleen köyhä vaimo, joka sai kaksi markkaa ostaakseen vaatetta lapselleen, mutta ostikin helpompaa kangasta toisella markalla ja kukkivan kasvin toisella. Tällä vaimolla oli paljoa sivistyneempi sielu kuin monella muulla naiselta, jotka uhraavat suuria summia vaatteisiin, mutta eivät mitään luodakseen kotiinsa kauneuden iloa.

Kun kuulee ihmisten, jotka kuluttavat aikansa elämän mitättömyyksiin, puhuvan että he »eivät koskaan ehdi lukea», johtuu mieleen erään vanhan rouvan kuvaus siitä mitenkä hän – suuren lapsijoukon äiti köyhässä kodissa – jalalla heilutti kätkyttä, käsissä sukkaneula, mutta pöydällä edessään kirja auki, ja siten ehti hän lukea erinomaisen paljon! Ja niin kuin suurten miesten elämäkerrat ovat täynänsä kertomuksia niistä uskomattomista vaikeuksista, jotka he ovat voittaneet, tyydyttääkseen tiedon himoaan – miksi usein, vaikka ei aina, on merkinnyt samaa kuin sivistystaipumus – niin on myöskin aito sivistyksen historia täynnä ankarassa sodassa olosuhteiden kanssa saavutettuja voittoja. Sivistyksen kuten muittenkin suurten asiain suhteen on voimassa tuo syvällinen Raamatun sana: jolla on, hänelle annetaan. Missä sivistystaipumusta on, siellä sivistyskeinotkin varttuvat varttumistansa. Taulu puodin ikkunassa, ohi mennen kuultu keskustelu, kadulla kulkeminen, sanomalehtikirjoitus – kaikki panee hereille jonkin tunteen tai mielikuvan, joka yhtyy riihen mitä jo on tietona, taikka tulee uuden tietämisen aineeksi. Valppaus sisältörikkaita ja välinpitämättömyys merkitsemättömiä mielivaikutteita kohtaan on ominaista kaikelle aito sivistykselle.

Lähde: Työmies 27.4.1901.