[s. 104] oikea nimi on Aldonsa Lorenzo. Ja jollette sittekään usko sanojani, on minulla kupeellani hyvä miekka, joka kyllä saa epäileväiset uskomaan.» — »Hiljaa, hiljaa, herra ritari», vastasi don Quijote, »elkää suotta kiihottuko, vaan kuunnelkaa tarkoin mitä minulla on sanottavaa. Tietäkää, että mainitsemanne don Quijote on paraita ystäviäni, jonka maine on minulle yhtä kallis kuin oma maineeni. Mainitsemanne tuntomerkit tavallaan osottavat, että hän todella olisi tuo voittamanne ritari; mutta toiselta puolen on vallan mahdotonta että se on hän, sillä onhan joku hänelle vihamielinen loitsija voinut pukeutua hänen hahmoonsa ja tappionsa kautta pilata hänen hyvän maineensa. Tätä väitettä todistaakseni minun vain tarvitsee mainita, että vasta pari päivää sitte nuo ilkeät loitsijat muuttivat hänen ihanan Dulcineansa muotopuoleksi talonpoikaistytöksi. Ja jollette tätä usko, niin seisoo edessänne don Quijote itse, joka kyllä kalpa kädessä kykenee todistamaan erehdyksenne, joko ratsain tahi jalkasin, miten vain haluatte.» Näin sanoen don Quijote kavahti suuttuneena seisaalleen ja tarttui miekkansa kahvaan.
Metsän ritari vastasi kylmäverisesti: »Herra ritari, ken teidät kerran on voittanut väärässä hahmossa, voittaa teidät oikeassakin hahmossanne. Mutta koska vain ryövärien ja pelkurien tapa on tapella pimeässä, niin odottakaamme päivännousua, jolloin saamme nähdä ketä Mars-jumala paremmin suosii. Ja kaksintaistelumme ehtona olkoon, että voitettu alistuu voittajan tahtoon ja taipuu noudattamaan tämän määräyksiä, niinkuin ritarisäännöissä on kirjoitettu.» — »Hyväksyn nämä ehdot», vastasi don Quijote, jonka jälkeen molemmat ritarit kävivät etsimään aseenkantajiaan, jotka tapasivat torkkuvina. He käskivät näiden hyvin huolehtimaan heidän asuistaan, sillä huomenissa odotti verinen kaksintaistelu. Sancho kovin hämmästyi tästä uutisesta ja pelkäsi pahinta herransa kohtalosta.
Aamun sarastaessa don Quijote silmäsi vastustajaansa, joka jo oli laskenut kypärinsä silmäverhon, niin ettei hänen
104
