Siirry sisältöön

Sivu:Älykkään ritarin don Quijote de la Manchan elämänvaiheet, 1905.djvu/121

Wikiaineistosta
Tämä sivu on oikoluettu

[s. 107] miettikää tarkoin mitä aijotte tehdä. Se, joka tässä makaa jaloissanne, on parturi Niklas, teidän hyvä ystävänne, jonka aseenkantaja minä olen.» — »Totta tosiaan», sanoi Sancho, »eikös se olekin Tuomas Cecial, minun vanha naapurini?» — »Kyllä maar se olenkin, Sancho-kuomaseni, ja kerronpa paikalla millä seikkailulla nyt oikeastaan olemme; mutta sitä ennen pyytäkää Kristuksen laupeuden nimessä isäntäänne säästämään Peiliritarin henkeä, sillä tämä on totisesti mestari Niklas, meidän kummankin poloinen naapuri.»

Tällä välin oli kovaonninen ritari tullut tajuihinsa, ja nähdessään hänen osottavan ensimmäisiä elonmerkkejä pani don Quijote miekkansa kären hänen kurkulleen ja lausui: »Olette kuoleman oma, ritari, jollette myönnä kauneuden palkintoa Toboson Dulcinealle oman Cassideanne edellä ja lupaa, heti kun haavanne ovat parantuneet, mennä Tobosoon kaunottareni puheille, sanoen tulevanne minun lähettämänäni vastaanottamaan hänen suustaan kohtalonne ratkaisua; sen jälkeen pitää teidän, jos hän teille vapauden antaa, palata minun luokseni kertomaan mitä teidän ja Dulcinean välillä on tapahtunut ja puhuttu, kuten ritarilait määräävät.» — »Tunnustan ja myönnän», vastasi voitettu ritari, »että yksi ainoa Dulcinean katse on suuremman arvoinen kuin kaikki Cassildean ihanuudet, ja sitoudun myös lähtemään Tobosoon ja sitte palata luoksenne tekemään tiliä matkastani.» — »Sen lisäksi teidän vielä pitää myöntää», jatkoi don Quijote, »ettei teidän voittamanne ritari millään muotoa voinut olla don Quijote de la Mancha, vaan joku muu hänen näköisensä; samatekuin minä puolestani myönnän, ettette te suinkaan ole parturi Niklas kotikylästäni, vaikka siltä kovin näytätte, vaan jokin toinen henkilö, jolle loitsijat ovat antaneet saman muodon, jotta saisin voittajanakin osottaa luontaista lempeyttäni.» — »Lupaan ja suostun kaikkeen mitä vaaditte», vastasi ritari; »mutta sallikaa minun vihdoinkin nousta maasta, sillä luulenpa lempo

107