Sivu:Älykkään ritarin don Quijote de la Manchan elämänvaiheet, 1905.djvu/30

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä sivu on vahvistettu


[s. 20] maininnut, vaan olenpa jos tahdon Ranskan kaikki kaksitoista pääriä [1]) tai Maineen yhdeksän ritaria [2]) yhteensä, sillä minun urhotekoni ovat etevämmät kuin heidän kaikkien yhteensä.»

Tällä tapaa puhellen he illan tullen viimein saapuivat kylään; mutta talonpoika odotti vielä jonkun aikaa, jotteivät ihmiset saisi nähdä ritaria niin surkeassa tilassa. Vasta kun yö oli tullut, vei hän don Quijoten hänen kotiinsa, missä vallitsi suuri hämmennys isännän poissa ollessa. Kylän kirkkoherra ja parturi, don Quijoten hyvät ystävät, olivat saapuvilla, ja emännöitsijä sanoi heille: »No mitä, herra lisensiaatti Pero Perez (se oli kirkkoherran nimi), nyt sanotte meidän herrastamme? Kuuteen päivään emme ole nähneet häntä emmekä hevostaan; ja näyttääpä hän ottaneen mukaan kilpensä, peitsensä ja rautapaitansa, kosk’emme niitäkään ole missään huomanneet. Voi minua onnetonta! Olen vallan varma siitä, niin totta kuin kerran olen kuoleva, että nuo kirotut ritariromaanit, joita hän aina ahmi, ovat sekottaneet hänen järkensä.»

»Hyvä», sanoi kirkkoherra, »vannon että ennen huomista iltaa ne ovat kaikki tuomitut roviolle, sillä ne ovat saattaneet ystävistäni parhaimman perikatoon; takaanpa etteivät ne enää tuota turmiota kellekään.»

Tämä puhelu kävi niin kovaäänisesti, että don Quijote ja talonpoika, jotka juuri saapuivat paikalle, kuulivat sen; ja jälkimmäinen, joka siitä sai varmuutta arveluilleen ritarin järjen tilasta, rupesi huutamaan täyttä kurkkua:

»Avatkaat portti, herrat hyvät, Mantuan markiisille ja


  1. Päärit (paires) olivat Ranskassa mahtavimmat, syntyperältään ja arvoltaan kuninkaan vertaiset ylimykset. Niitä oli luvultaan 12, puolet piispoja, puolet maallisia lääniherroja.
  2. »Maineen yhdeksän ritaria» olivat vanhan tarinan mukaan seuraavat: juutalaiset Josua, David ja Judas Makkabealainen; pakanat Aleksanteri Suuri, Hektor ja Julius Caesar; ja kristityt Artur kuningas, Kaarle Suuri ja Gottfried Bouillonilainen.

20