Sivu:Eduskunnan pöytäkirja 6.12.1917.pdf/12

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä sivu on oikoluettu


[s. 376:1]liset ainekset ponnistivat voimansa ja siten pitivät huolta siitä, että Suomen nuori väki näiden 10 vuoden aikana on pidätetty ulkopuolella vaalioikeutta.

Ne, jotka eivät tahtoneet antaa tätä kansalaisen ensimäistä valtiollista oikeutta 21-vuotiaille, viittasivat erikoisesti siihen, että 21-- vuotias mies ja nainen ei vielä ole muka täysin kypsynyt. Eduskuntauudistuskomiteassa professori Hermanson koetti jäävätä naisetkin vallan epäkypsiksi koko elinkaudeksensa. Kuinkahan tuon 21-vuotiaiden epäkypsyyden laita lienee? Sikäli kuin voin omasta kokemuksestani ja näkemyksistäni asiaa käsittää, niin eivät nykyaikana 21-vuotiaat enää ole kansalaisina niin epäkypsiä, etteivät ylipäänsä voisi menestyksellä sekä kansan onneksi ja hyödyksi käyttää valtiollista äänioikeutta.

Työväen nuorethan jo joutuvat hyvin varhain palkkatöihin. Lapsina heitä sinne raastetaan. Useat heistä ovat pakotetut jo 12:sta ikävuodestaan asti ansaitsemaan melkein kokonaan, jopa vallan kokonaan leipänsä, tai ainakin paljon auttamaan vanhempiaan toimeentulon hankkimisessa perheelle. Jo 18-vuotiaina ei monasti enää tapaakaan sellaista työläisnuorukaista ja -neitosta, joka ei jo kokonaan pitäisi huolta itsestänsä. Niille, jotka noin varhain joutuvat pitämään huolta itsestänsä ja huolehtimaan omaistensa kanssa perheiden toimeentulosta, niille kasvaa ja kehittyy jo varhain välttämättömyyden pakosta semmoista kypsyyttä, jota elämässä tarvitaan. 21-vuotinen työläismies ja työläisnainen on täysi ihminen kaikin puolin. Koska se sitten olisi sitä, jollei silloin olisi! Kun hän tulee 10—15 vuotta vanhemmaksi, niin silloin hän ei enää olekaan kapitalistien mielestä täysi ihminen; hänet potkitaan usein pois työmarkkinoilta, tehtaista senvuoksi, että hän ei henkisesti eikä ruumillisesti enää vastaa niitä vaatimuksia, jotka työnantaja asettaa työjuhdallensa. Ja taloudellinen kehitys vie jatkuvasti siihen, että yhä suuremmat joukot kansan nuoresta väestä joutuvat oloihin, jolloin he kypsyvät varhain täysiksi ihmisiksi, kehittyvät henkisesti sellaisiksi, että he pystyvät käsittelemään ja mielipiteensä lausumaan kansan yhteisistä asioista. Väärin olisi minusta väittää sitäkään, että talonpoikaisnuoriso 21 vuoden iässä olisi yhtään epäkypsempi kuin esimerkiksi työläisnuoriso. Olen syntynyt ja kasvanut talonpoikaisnuorison keskellä. Siltä ajalta, kun olen sen piirissä ollut, olen oppinut havaitsemaan, että myöskin talonpoikaisnuoriso jo varhain joutuu ottamaan osaa [s. 376:2]taloudellisiin tehtäviin kodissansa, niissä tehtävissä varttuvat miehiksi ja naisiksi ollessansa vielä alle 20. Useasti nähdään, kuinka 21-vuotias nuori mies astuu hoitamaan isänsä jälkeen taloa. 21-vuotiaina otettiin aikoinaan sotaväkeen Suomen nuoria miehiä, talonpoikia, kuten muitakin. 21 vuotiaana siis talonpoikaisnuorisokin jo täyttää miehen ja naisen tehtävät niin yhdessä kuin toisessakin suhteessa.

Työläisluokka ja talonpojat muodostavat tässä maassa vankan joukon, enemmistön kansasta. Jos niitten nuorisoa voidaan 21 vuoden iässä katsoa kypsäksi täyttämään taloudellisessa elämässä tehtävänsä miehinä ja naisina, niin tuskinpa syyllä voi välttää sitäkään, etteivät ne poliitilisessa elämässä pystyisi täyttämään tehtäviänsä, niinkuin kuka muu meistä hyvänsä.

Pikkuporvarillisten piirien ja muitten väliluokkien nuoriso ei minusta myöskään ole niin kehittymätöntä 21 vuoden iässä kuin tahtonevat väittää ne, jotka eivät sen ikäisille äänioikeutta haluaisi antaa. He joutuvat jo nuorina useat esimerkiksi koulu-uralle. Pikkuporvarillisissa ryhmissä ei taloudellinen varallisuus kuitenkaan ole niin suuri, että sen luokan nuoriso, jouduttuaan jatkamaan opintojaan esimerkiksi yliopistossa, saisi kotoaan varoja riittävästi. He joutuvat useimmiten tekemään velkaa jo oppikoulussa ollessaan ja jatkamaan velkaantumistaan yliopistossa. Velka kokemukseni mukaan useasti kasvattaa nuorta ihmistä mieheksi ja naiseksi. Tosin se useasti myös vie nuoren ihmisen hunningolle ja tekee hänestä hulttion.

Mutta jos epäkypsyydestä voidaan puhua nuorisossa, joka on 21 vuoden ikäinen, niin sellaisiin epäkypsiin voitaisiin eräissä tapauksissa ehkä laskea ihan yhteiskunnan huipuista peräisin oleva nuoriso. Se nuoriso on semmoista, jota lapsesta alkaen on kannettu käsillä. Varhaisemmalla nuorukaisiällä ovat vanhemmat ja omaiset sitä talutelleet. Vartuttuaan 20 ikään ei sen vielä ole tarvinnut panna kortta ristiin oman toimeentulonsa hyväksi. Niille rikkaat vanhemmat ja varakas suku ovat voineet taata kaikki ne mahdollisuudet, mitä sen piirin nuorukainen ja neitonen tarvitsee. Ei olisi ihme, jos sellaisissa oloissa kasvanut ja kehittynyt nuorukainen ei vielä olisi myöskään päässyt sille henkisen kehityksen asteelle, joka olisi toivottava ja tarpeellinen, ja jonka työläisnuorukainen ja talonpoikaisnuorukainen sekä useissa tapauksissa myös pikkuporvarillisten ryhmien nuoru-