uhkamielisesti asettua vastarintaan, (Itkien.) vaan huono lohdutus! Oi, kuinka kurja on minun elämäni!
vappu
(joka on tullut sisään).
Lapsi, lemmikkini, kyyhkyseni, miksi itket?
kirsti.
Olen kipeä. Ruumiini ja sieluni on masentunut.
vappu.
Voi, voi! kuka on tehnyt kyyhkylleni pahaa?
kirsti.
Vappu, sinä olet viisas. Sinä tunnet monet loihtusanat ja temput, jotka auttavat; satio, mikä minua vaivaa. — Ei, älä sano, en tahdo tietää mitään. (Äkkiä.) Vappu, lupaa, ettet koskaan, et koskaan jätä minua, et päiväksi, et hetkeksikään. Sinun pitää rakastaa minua, sinun pitää nostaa minut maasta, jos siihen vajoan, sinun pitää loihtia onnettomuutta niille, jotka minua panettelevat. — Vappu, Vappu — sano, ei vanno, että minua rakastat!
vappu.
Lapsi, tahdotko että heittäydyn ikkunasta alas kivikkoon, niin teen sen?
kirsti.
Kiitos! — Nyt sano, mikä minua vaivaa?
vappu.
Sinä synnytät viiden kuukauden kuluttua lapsen.
