Sivu:Elinan surma.djvu/147

Wikiaineistosta
Tämä sivu on oikoluettu

kirsti.
Ai — nyt tiedän. Klaus oli lainannut tämän viime Keuruunmatkalleen. Siellä hän huvitteli itseään polttamalla kokonaisen lappalaiskylän.

(Tuulee kovin.)

elina.
Uolevi, vie se pois saliin!

(Uolevi vie haarniskan saliin ja tulee takaisin, Kirsti vaipuu ajatuksiinsa ja Elina on vaiti. — Äänettömyys.)

kirsti
(nytkäyttää itseään).
Oi toki! Minä sanon kuten Elinakin: mitä mahtaa tapahtua tänä iltana?

elina
(katkerasti).
Olen koko illan nähnyt, ettet ole iloinen.

kirsti
(synkästi).
En todellakaan — tapani mukaan en.

lyyli
(tuo puita. Hän pelkää ja katsoo taaksensa saliin)
Hyi mimmoinen ilma tuolla ulkona on!

elina.
Pane ainoastaan pari puuta — tuulee niin — ettei pääse tuli irti. (Äänettömyys.) Vuorentausta! — Kuka puhui Vuoren taustasta? — Vai niin — ei se ollut mitään. — —