r. linnunpää.
Hän oli suorastaan saarnannut harhauskoa. Semmoinen on välttämättä poltettava.
elina.
(tuo olutta).
Tiedättekö, isä — vouti ratsasti ohitse äsken kaikkine miehineen.
isäntä.
Vai niin — ja sinun piti kai taas juosta haihottaa ulos avopäin, ja kaikki piiat mukana.
elina.
Voi kuinka komeata! Hänellä oli varmaankin neljäkymmentä ratsumiestä muassa.
isäntä.
Varo sinä vaan, ettei hän ota sinua satulaansa ja vie Laukkoon ja pistä siellä sinne suureen kellariinsa.
elina.
Eikö mitä — ei hän niin tee. — Kuules, isä, kun hän viimein ratsasti ohi, tervehti hän minua ja hymyili niin ystävällisesti. Kirkossa hän näyttää niin synkältä. Minua aina pelottaa tuo varjo, joka hänellä on silmän ylipuolla, mutta kun hän hymyilee, niin katoo kaikki pelko minulta, ja silloin hän näyttää niin sydämellisen hyvältä.
r. kirves.
Oh, hän on kyllä isäänsä.
r. linnunpää.
Sehän, kuulen ma, on ollut julman kamala mies, joka ei ole sietänyt ketään, ei ylhäistä eikä alhaista.
