tehdä yhden päivätyön kaalimaassani. Saat mennä nyt. Mutta muista että perkele jonakuna pimeänä yönä voi akkunasta pistää sisään hiilihankonsa ja paistaa sinut helvetissä — —
(Poika menee vasemmalle.)
lukkari.
Oh, hoh! Tämän ajan suuri turmelus on tarttunut lapsiinkin.
rovasti.
Niin — no! Olemmehan kaikki kerran olleet poikia. Onko kirkko tyhjä?
lukkari
(kurkistaa ovesta).
Muutamia vaimoja seisoo vielä pyhän Pirkon vieressä, ja Suomelan neiti on neitsyt Maarian luona.
rovasti.
Lukkari menee sitten lippoja tyhjentämään!
lukkari.
Sen olen jo tehnyt. Tässä pyhän Henrikin, pyhän Pirkon — neitsyt Maarian — pyhän Magdalenan — (Ravistelee muutamia ropoja joka lippaasta.) Yhä vaan huononee! En tiedä enää millä pyhimyksellä koettaisinkaan. — Mutta kohta alkaa muikunkalastus — minä olen maalannut pyhän Pietarin kuvaan muikun — suvaitseeko arvon rovasti, että ripustan sen näkösälle? Meiltä loppuu pian kynttilät, tali ja viini — ja kohta on juhlatkin käsissä.
rovasti.
Vouti on ilmoittautunut ripille tänään.
