pimeä kuin ulkonakin. (Lisää puita uuniin.) En tiedä, mutta tänään olen niin hilpeällä mielellä. Ehkä juuri tuon tuiskun vuoksi. Niin, minulla on noidan verta suonissani.
kurki.
Se oli tosi sana. Sinä olet Laukon salainen velho. Vaan mieleni on niin raskas tänä iltana. Tuopas viiniä.
(Äänettömyys.)
kirsti
(tuoden viiniä).
Joko tuo hornan henki taasen sinua painaa? Juo Klaus, niin väistyy se luotasi.
kurki (juo).
Te olette kummaa sukua — te muukalaiset Flemingit, jotka myrskyn vihuri paiskasi Suomen rannikolle. Sen suvun miehet ovat väkeviä, hurjia, kovia ja raakoja, kuin metsän karhut — ja naiset niin kauniita ja sulavia kuin ilveskissat päivänpaisteessa.
kirsti.
Kuule, Klaus. Tänä talvena me lähdemme Tukholmaan.
kurki.
Ja mitä tekisimme siellä?
kirsti.
Siellä hukutamme ilon virtaan tuon Kurkelaisen synkkyyden. Me vierailemme Turussa ja Kastelholmassa.
kurki.
Ja entäs sitten?
kirsti.
Ja sitten jäätä myöten merten taa.
