r. linnunpää.
Ihan kuin riikinkukko kanatarhassa.
(Tanssin sävel kuuluu salista: »Hyi, hyi sun viekkauttas» j. n. e.)
r. kirves.
Nyt siellä taas aletaan. — Oletko huomannut, miten nuori Tavast kokee lähennellä minun Bengtaani? —
r. linnunpää.
Sinun — ei, rakas Briita! minun Klaaraanihan hän kokee — —
r. kirves.
Erehdys, rakas Märtha kuoma, — älä sinnepäin toivokaan —
r. linnunpää.
Jonnepäin sinä toivot — —
r. kirves (nousee).
Minä menen tanssia katselemaan.
r. linnunpää.
Rakas Briita kuoma — — sinä aina niin kiivastut — —! (Kumpikin eri ovesta saliin.)
(Kaksi vaahtopartaista ritaria tulee notkuvin polvin ja riidellen salista.)
1:nen ritari.
Vait — sanon minä! Ruotsin oikea kuningas on Kaarle Knuutinpoika.
2:nen ritari.
Eipä — sanon minä! Se on kuningas Kristian — —!
