Hänen nimensä oli Ieri.
Oikeastaan se on Eerikki, mutta kansa harvoin jättää nimet aivan kohdalleen, joten tästä nuoresta miehestä tuli ennen pitkää Ieri.
Nimi oli hänen äitinsä antama. Virallisesti hänellä oli ollutkin vain äiti, sillä isä oli solunut tukkilautan mukana jonnekin eteläisempiin seutuihin.
Äiti, nuori palvelijatar, oli monet vuodet säilyttänyt arkussaan pientä painokuvaa, joka esitti Eerikki kuningasta ja Kaarina Maununtytärtä. Se kuva oli ollut hänen aarteensa, jota hän huolellisesti hoiti ja johonka hän melkein jokaisen myöhäisen työpäivän päätyttyä kurkisti. Hän ei koskaan ollut saanut tarkemmin tietää, ketä nuo henkilöt olivat, mutta ne olivat hänen mielestään niin kauniita, ja siksi siitä kuvasta oli tullut myöskin hänen ainoa unelmansa. Piikatytöllä ei voi monta unelmaa ollakaan, ne kun tavallisesti tulevat niin kalliiksi. Ja oikeastaan tämä yksikin unelma oli maalaispalvelijattarelle tullut maksamaan kokonaisen elämän, sillä hän oli yhden uittovälin tärkeästi ja täydellisesti elettyään, kannettuaan sitten äitiyttä luonnon määräämän ajan ja poikalapsen synnytettyään, juossut jokeen.
Hän oli tuskin ehtinyt määrätä nimen pojalleen, kun lähtö oli tullut. Kukaan ei oikein voinut ymmärtää,
mikä piian mielen niin oli myrryttänyt. Eihän
31
