Tämä sivu on oikoluettu
Sekä jutteli Johannes:
Mit’ on mielisi suruinen /
Sydämmesi surkiainen?
Vastais Luoja lempehesti
Puheli Isä parahin:
Tott on tulluna minulle /
Jopa hetki joutununna;
Saapi surma vierahaksi /
Tuoni tuottapi murehen /
Jota ennustin edellä /
Saarnaisin sanoin usein
Vapisit Lädet vakaiset /
Värisit pyhimmät Polvet /
Sydän syngiä surusta.
Erkani vähän edemmä /
Käski valvoa visusti /
Ettei sortuisi suruhun /
Kaatuis ala kiusauksen.
Painui kohta polvillensa /
Kaatu pitkäksi Ketohon /
Kaunihillen Kasvoillensa /
Ala kuorman angarimman /
Rukoellen raskahasti /
Välttäis surman surkeimman;
Abba / armahin Isäni /
