Tätä sivua ei ole oikoluettu
Anna luut luhoksi lyödä,
Että henki ennen lähtis."
Saatua lupasanoman
Verimiekat mielellänsä
Ristin tykö rientänevät,
Kiukkuisesti kiiruhtavat;
Lyövät luihin ensimmäisen,
Sekä toista toukkaisevat,
Sääret särkevät peräti,
Käsivarret katkaisevat.
Koska katsovat lähemmä
Näit he Herran hengetöinnä.
Ei he luita liikuttane,
Täytyi jäädä terveheksi.
Suuren suosiost' Jumalan.
Karkas yksi keihäällänsä
Herran kylkehen kovasti,
Rikkoi ruumihin pyhimmän.
Avaralta auki laski,
Vaikk' ei luita liikuttanut:
Josta juokseepi jokena,
Viljalta veri punainen,
Vielä vettä runsahasti,
Joss' ompi salaus suuri!
