Etkö tuule, — missä omat maatteet?" — Ei mitään mustausta. — Nyt otin (häpeä tyllä) nuoran pään ja löin häntä, mutta maikka olisin kuinka lyönyt, en sitte- kään mustausta saanut. Nihdoin panin hä- net nurkkaan seisomaan ja läksin työhön. Mutta mieleni oli yhä synkeä, — lepoa en tahtonut löytää. Olin niin lämitse suutuke sissani; suutuksissa maimooni, sillä hän oli murtanut kaikki toimeeni onnellisesta, koti- maani tapaisesta perhe-elämästä; hän oli huo- limattomuudella tuhlannut minulta työllä ja säästämäisyydellä kootut tamarat; hän oli mihdoin iselkäisellä äänettömyydellään kiih- dyttänyt mihani rajatointa yltymistä. Enin lieneen kuitenkin ollut suuttunut omaan it- seeni, kun mihan Mallassa olin mennyt lyö- mään maimoani. Ei tahtonut lohduttaa se- tään, että tänlainen menetteli) oli maassa marsin tumallista. Kun iltasella palasin työstä,seisoi maimoni aina maan nurkassa, samalla tapaa kuin päi- mällä olin hänet siihen jättänyt. Lieneeköhän koko alalla tohtinut siitä liikahtaa. Tästä lähtien en enään antanut kotona leipoa, enkä ostanut suurempia maate- eli ruoka-maroja. Jota aamu ostettiin nyt, niinkmn muillakin oli täällä tapana tehdä, päimiin Marat lei- pää ja muuta ruokaa, Paitsi pyhäpäimän tarpeet, jotka ostettiin lauantaina. Lukea ja kirjottua osasi maimoni hylyin, mutta rahaa ei hän tuntenut lainkaan. Oliko sitte ihme, ettei hän sille armoakaan antanut. Naikein pula minulla olikin opettaessani häntä rahaa tuntemaan, sillä se ei millään tahtonut, mennä hänen päähänsä. Mutta kun hän mihdoinkin sen perille pääsi, eipä enään tanvinnut peljätä, että hän sitä uu- delleen unhottaisi. Niinkuin jo mainitsin, oli maimoni tol< messa kuukaudessa tuhlannut kolmensadan ruplan maattcet. Näillä olisi suomalainen maimo tullut toimeen mähintäkin kolme lvuotta. Osan näistä maatteista oli hän mädän- nyttänyt, osan taaskin anneskellut mmlle »vaimoille, jonka masta tulin huomaamaan, kun yhden ja toisen juoru-akan päällä niitä näin. Nahingosta miisaaksi tullaan. Nyt ostin, niinkuin muutkin amiomiehet, ainoas- taan yhden maate kerran erältään maimolleni, ja aina silloin masta uuden, kun entinen jo oli marsin kelmottomakst hajonnut. Niides Luku. Tähän saakka olimat kaikki miehet tänne tuodut maata myöten Siperian kautta; mutta nyt tuli ensimäinen laima Europasta, mie- läpä lisäksi Suomesta, tuoden Turusta mie- hiä koko joukon mutanansa. Nämiit liäytti- mät kaikki oleman erinomaisen mahmoju ja rotemia miehiä, juuri senlaisia, lun heidän tuli ollakin, kectääkseen tämän maan rasitta- maa ilman-alaa. Alinomaiset sateet tekimät ujein miehet laiskuudesta kipeiksi, jonka täh- ja lehmää sekä 528,000 hienomillaista lam- masta. Angoran kaupunkin seuduilla kierte- lee paikasta paikkaan noin 20 tuhatta ihmistä, jotka omat lähteneet kotopaikoiltansa mieron tielle ruokaa hakemaan. Heidän ramintonsa on kasmien juuret. Turkm hallitus ei ole ryhtynyt tehokkaampiin keinoihin hädän lie- mittämiseksi. dom huusi: miehet, mie, e, chet;" maan miehiä ei ollutkaan kolona. Naimo ja lap- set, kuultuansa sen, hyppäsimät heti ylös ja ottimat suuren päre-kourauksen käteensä, ynnä malkian siihen ja mentiin namettaan. Mikä kummallinen näky — ilmes pukin niskassa, ja toinen akkunasta raahaa sisään; toinen pe- rääntyi akkunasta takasin, nähtyänsä ihmisiä tuleman sisään. Naimo ja lapset säikähtimät komin kuin ilmes, joka pukin niskassa oli, hyppi yhteen ja toiseen nurkkaan nametassa aina ylös katon rajaan ja taas teskellen lat- tiata, maan miimein kuin tunsi joka nurkassa oleman katon, jota ylemmä ei päässyt, niin hyppäsi yhteen nurkkaan taton eli laipion ra- jaan ja oli siinä maan kuin orama puun ky- lessä. Naimo ja lapset tuumasimat mitä tehdä, sillä he olistmat suoneet tätä ennen sen menemän ulos ja pitimät owea sentähden auki. Naan kuin näkuvät ettei se päälle tullut, muuta kuin hyppi seinille, niin sultimat he omen että sen akkunan, josta ilmes oli sisään tullut, ja nyt tuumataan mitä tehdä. Nai- mo itse piti akkunasta kiini ja sanoi tytöl- lensä: lyö, lyö taitolla. Tyttö armelee eikä tahdo tohtia, maan miimein sai hän sen roh- keuden, että lyödä sieppasi taitolla ilmeslä niskaan. Ilmes putosi kohta maahan lehmän eteen. Lehmä, tuin nyt tunsi olemansa tiini ettei paloon ollut yrittämistä, alkoi parhaalla moimallansa seinää masten farmillansa run- nella ilmestä, ja maimo ja tyttö apuun, ja niinmuodoin parhaasta päästä oli ilmes nyt lehmän ja tytön yhteisesti tappama. Jos lehmä ei olisi ollut apuna, ei tyttö olisi saa- nut tapetuksi, ja jos taas ei tyttöä olisi ol- lut, ei lehmä olisi saanut tapetuksi yksinään. Naan Putti parhaasta päästä oli ilmian- taja. Nahan on ostanut herra lerneStedt IymäskyläStä, 20 markasta. Nuohielämiä moititaan monessa paikassa, maan hymä sekin toisinaan on, kun se ilmoit- taa hädän. I.R. g. poltettavaksi; tuomiossa on suotu tarpeelli- nen malmistus aika kuolemamangille. Mai- nittu Ida Hartmigin tytär on menneen mar- raskuun alkupuolella tehnyt sen hirmeäu ri- koksen, että hän kuristamalla on surmannut I^/2 muotiaan poikansa, sittekuin hän ensin oli koettanut tappaa häntä häyryyn. Asia on kuitenkin lähetetty Turun homioikeuden tarkemmaksi päätettämäksi, ja tietty on ettei meillä enää ketään hengeltä oteta. (Häm). — Hirttänyt ja ampunut itseusii. Hämä- läisessä luetaan: Näinä päiminä on ihmisiä vaeltanut iul)lamarfisia parkin maStapäätä olemalle Wähikkälän mäelle, jossa eräs we- naläinen upseeri, nimeltä De Konradi on riippunut puussa. Häntä kaimattiin jo parin lviiton päimät, kunnes hän miimeis perjan- taina löydettiin mainitulta mäeltä. Vainaja seisoi täydessä uniformnssa lumella, kaulassa nuora, jonka toinen pää oli solmittu puun oksaan. Lakki ja kapprokki olimat hänen lä- hellänsä hangella, ynnä remolmeri, jolla hän oli ampunut ohuukseensa. Vaikka hän jo, niinkuin sanoimme, perjantaina lamattiin hirsipuussa, ei häntä kuitenkaan sieltä pois uskallettu ottaa, ennenkuin maanantaina, sitte- kuin kirjoitukset oliniat käyneet kaikkien mah- dollisten mirastojen ja zvirkamiesten kautta, jotta kansa sai häntä mielikseen katsella. So- tamies seisoi yöt ja päimät häntä martioi- massa. Syy tähän itsemurhaan sanotaan olleen kassan majaus, joka oli syntynyt kortin lyönnistä. Täällä kaupungissa kuuluu ole- nian muutamia kortti-helmettiä. Something is rotten in the state of Denmark. De Konradi oli kolmas upseeri, muutaman muo- den kuluessa, joka on itse elämänsä täällä (opettanut. — Itsensä murhaamalla menetti tämän kuun alussa henkensä yliopistolainen A. Ap- pelroth jiten, että hän matkalla kodoltansa loutsenöii lappalais puustellista poikkesi Lau- ritsalan kestikiemariin ja siellä partameitsellä leikkasi kurkkunsa. Venäjältä. Hewos-wartaulsia Pietarissa. Eräs menolainen lehti huomauttaa että joukottain suomalaisia Pietarin lähitienoilta tamallisesti kokoontuu maslinitsatsi," menäjän pääkau- punkiin tarjoamaan käytettäwikst hemosiansa ja mataluuden muoksi yleisöltä haluttuja re- kiänsä. Waan kun nämät ajurit eimät osaa menäjän kieltä, joutumat he ujein petturein maltaan. Päimitläin ilmautuu niitä 3—4 miestä poliisiin ilmoittamaan, että heiltä on marastettu he»onen ja reki. Eräänä päi- mänä oli täyty ilmoittamassa 6:destu sen- laijesta markaudesta. Maakunnasta. - «maisilta Maaliskuun 17 p. Täältä Harmoin kuuluu mitään sanomalehdissä, jonka tähden onkin tämä seurakunta aiman tuin sydänmaan seurakunta, johon antaa todis- tusta sekin harminainen tapaus, kuin täällä tapahtui tämän kuun ls:ta piiimää mastaan yöllä, josta annan seuraaman kertomuksen: Noin IV2 Suomen mirstaa kirkolta yhdessä torpassa hamaitsimat waimo ja lapset, ulkona täydessänsä, oleman pihassa kaksi suden muo« toista elämää, jotka merkalleen lätsimät pa- koon, maan ei pois kartanolta. MieS ei ollut kotona ja mirstaa likempänä ei ollut kylää. Naimo ja lapset olimat peloissansa, maan rupesimat kuitenkin maata. Ennenkuin ehtimät nukkua, alkoi nametasta kuulua setä lehmäin mölinä että pukin surlia mäkätös, joka miime mainittu oli hädässä ja niinmuo Ulkomaalta. — Niihiissii Aasiassa on suuri nälänhätä. Niinpä kerrotaan esimerkiksi Angoran ja Ko- nian maakunnasta, että heinien ja olkien puute on siellä kaatanut 3,300,000 hemoSta
”Missä vaatteet ovat?” huusin vaimolleni
vihan vimmassa.
Hän ei vastannut mitään.
”Etkö kuule, — missä ovat vaatteet?”
— Ei mitään mustausta. — Nyt otin (häpeä kyllä) nuoran pään ja löin häntä, mutta vaikka olisin kuinka lyönyt, en sittekään vastausta saanut. Vihdoin panin hänet nurkkaan seisomaan ja läksin työhön. Mutta mieleni oli yhä synkeä, — lepoa en tahtonut löytää. Olin niin lävitse suutuksissani; suutuksissa vaimooni, sillä hän oli murtanut kaikki toiveeni onnellisesta, kotimaani tapaisesta perhe-elämästä; hän oli huolimattomuudella tuhlannut minulta työllä ja säästäväisyydellä kootut tavarat; hän oli vihdoin ijekkäisellä äänettömyydellään kiihdyttänyt vihani rajatointa yltymistä. Enin lieneen kuitenkin ollut suuttunut omaan itseeni, kun vihan vallassa olin mennyt lyömään vaimoani. Ei tahtonut lohduttaa sekään, että tänlainen menettelö oli maassa varsin tavallista.
Kun iltasella palasin työstä, seisoi vaimoni aina vaan nurkassa, samalla tapaa kuin päivällä olin hänet siihen jättänyt. Lieneeköhän koko ajalla tohtinut siitä liikahtaa. Tästä lähtien en enään antanut kotona leipoa, enkä ostanut suurempia vaate- eli ruoka-varoja. Joka aamu ostettiin nyt, niinkuin muillakin oli täällä tapana tehdä, päivän varat leipää ja muuta ruokaa, paitsi pyhäpäivän tarpeet, jotka ostettiin lauantaina.
Lukea ja kirjottaa osasi vaimoni hyvin, mutta rahaa ei hän tuntenut lainkaan. Oliko sitte ihme, ettei hän sille arvoakaan antanut. Vaikein pula minulla olikin opettaessani häntä rahaa tuntemaan, sillä se ei millään tahtonut, mennä hänen päähänsä. Mutta kun hän vihdoinkin sen perille pääsi, eipä enään tarvinnut peljätä, että hän sitä uudelleen unhottaisi.
Niinkuin jo mainitsin, oli vaimoni kolmessa kuukaudessa tuhlannut kolmensadan ruplan vaatteet. Näillä olisi suomalainen vaimo tullut toimeen vähintäkin kolme vuotta. Osan näistä vaatteista oli hän mädännyttänyt, osan taaskin anneskellut muille vaimoille, jonka vasta tulin huomaamaan, kun yhden ja toisen juoru-akan päällä niitä näin. Vahingosta viisaaksi tullaan. Nyt ostin, niinkuin muutkin aviomiehet, ainoastaan yhden vaate kerran erältään vaimolleni, ja aina silloin vasta uuden, kun entinen jo oli varsin kelvottomaksi hajonnut.
Tähän saakka olivat kaikki miehet tänne tuodut maata myöten Siperian kautta; mutta nyt tuli ensimäinen laiva Europasta, vieläpä lisäksi Suomesta, tuoden Turusta miehiä koko joukon mukanansa. Nämät näyttivät kaikki olevan erinomaisen vahvoja ja rotevia miehiä, juuri senlaisia, lun heidän tuli ollakin, ke[teksti epäselvä]tääkseen tämän maan rasittavaa ilman-alaa. Alinomaiset sateet tekivät usein miehet laiskuudesta kipeiksi, jonka täh-