Sivu:Kiljusen herrasväki.djvu/100

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä sivu on oikoluettu

94

[s. 94] Juuri kun aiottiin ryhtyä tutkimaan Kiljusia ja päätettiin vaatia heiltä edesvastuuta niistä häiriöistä, jotka he saivat aikaan, syttyi Söörnääsin puolella suuri tulipalo. Palokunnat ajoivat vinhaa vauhtia eteenpäin, kirkonkellot soivat, ihmisiä oli aivan mustanaan kadut täynnä, kaikki menossa katsomaan tulipaloa.

Tässä hädässä unohdettiin Kiljusen herrasväki, sillä poliisien täytyi mennä valvomaan järjestystä tulipalopaikalle.

Silloin Kiljuset aivan rauhallisesti läksivät pois poliisikamarista. Eivätkä sotilaat heitä estäneet, sillä kuka olisi luullut, että tuo lihava herra, laiha rouva, paksu poika ja ruipelo poika sekä villakoira olisivat mitään pahantekijöitä.

Ja kun Kiljusille tuli kiire mennä tulipaloa katsomaan, niin tuli siinä muillekin kiire. Kaikki juoksivat, aivan kaikki!

Tulipalossa on aina kiire. Sen vuoksi olivatkin Kiljuset juuri siellä paikallaan. Kun he saapuivat palavan rakennuksen luo, niin isä Kiljunen heti ryntäsi etumaisten joukkoon ja alkoi komentaa palokuntalaisia. Ja jotta sivulliset eivät tulisi liian lähelle, otti hän ruiskun ja suuntasi ensin oikein paksun suihkun vasten niiden naamaa. Kyllä ne silloin loittonivat.

Ja niin se vain oli, että Kiljusia helsinkiläiset saivat kiittää siitä, ettei sinä päivänä koko Söörnääsi ollut tuhkana. He panivat sellaisen vauhdin kaikkiin, että lyhyessä ajassa tuli oli sammutettu.