Sivu:Kiljusen herrasväki.djvu/105

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä sivu on oikoluettu

99

koista.[s. 99] Sen vuoksi olikin koko kylä kokoontunut katsomaan heidän lähtöään.

Isä Kiljunen oli tottunut kaikenlaisiin yleisön suosionosoituksiin, sen vuoksi hän aivan tyynenä istui paikallaan ja maiskauttaen suutaan hoputti hevosta menemään. Äiti Kiljunen, aina ahkera nainen, oli ottanut sukankutimen mukaansa ja istui nyt kuorman päällä valtaistuimellaan, hattu päässään hiukan viistossa, hymyilevänä nyökäten kaikille kyläläisille. Pojat hurrasivat, ja Pulla haukkui jäähyväisiksi kylän koirille kukkaspöydältään.

Ja niin sitä mentiin hiljalleen eteenpäin. Matkalla he herättivät siksi suurta huomiota, että kaikki liittyivät heidän jälkeensä. Kun viimein tultiin markkinakaupunkiin ja ajettiin torille, luulivat jo ihmiset nähdessään korkean kuorman ja sen päällä aivan kuin valtaistuimella naisen sekä kuorman jälestä tavattoman pitkän jonon kansaa hevosilla ajaen, että nyt tuli jokin suuri herra kaupunkiin.

Mutta eihän se ollut mitään muuta kuin Kiljusen herrasväki, joka tuli markkinoille.

Torille tultuaan Kiljuset laskeutuivat alas, riisuivat hevosen valjaista ja nostivat huonekalut maahan. Äiti Kiljunen, joka aina oli huolellinen, järjesti huonekalut torille aivan samoin kuin ne olivat olleet heidän salissaan. Ja tämä näyttikin huoneelta kaikin puolin muuten, paitsi että puuttui katto, seinät ja puulattia. Pöydällä kiehua porisi priimuskeittiöllä kahvipannu,