13
[s. 13] joka jo oli päässyt Villenkadun kulmaan, ja alkoivat juosta takaisin asemalle päin, Pulla edellä, pojat jälestä ja viimeisinä isä ja äiti.
Tultuaan jälleen aseman luo mietti isä Kiljunen. Topulta hän sanoi:
— Se vaunu, joka vie hotelliin päin, kulkeekin Aleksanterinkatua pitkin.
Rautatientorilta johtaa lyhyt Hakasalmenkatu Aleksanterinkadulle. Sitä pitkin he nyt alkoivat juosta. Tietysti keskellä katua, sillä katukäytävällä he olisivat kaataneet kumoon kaikki ihmiset.
Siellä jo kulki raitiotievaunu Aleksanterinkatua pitkin. Isä Kiljunen huusi:
— Seis! ja heilutti lakkiaan.
Äiti Kiljunen huusi:
— Seis! ja heilutti nenäliinaansa.
Mökö ja Luru kiljuivat:
— Seis! ja heiluttivat käsiään.
Ja Pulla haukkui ja heilutti häntäänsä.
Kaikki ihmiset pysähtyivät ihmettelemään tätä mellakkaa. Vaunu oli pysähtynyt, ja Kiljuset kiipesivät läähättäen sisään.
He olivat niin hengästyneitä juoksemisesta ja huutamisesta, etteivät ennättäneet sanoa eikä tehdä mitään, ennenkuin jo olivat hotellinsa edessä.
Sinne oli jo tuotu heidän matkakirstunsakin. He saivat huoneen ja menivät sinne puhdistamaan itseään, sillä olivathan he kovasti tomuisia.
