29
[s. 29] he eivät pääsisi yöllä saamaan mitään odottamatonta aikaan.
Kiljuset olivat niin väsyneitä, etteivät olisi jaksaneetkaan mitään erikoista hommata.
Mutta tuli aamu!
Kiljuset olivat levänneet, olivat sen vuoksi hyvällä tuulella, ja silloin oli täysi syy pelätä, että heille tapahtuisi taas jotain odottamatonta.
Ja tietysti tapahtui heti, kun pojat olivat päässeet vuoteistaan ylös!
He kurkistivat käytävään. Poliisit olivat poissa. Nyt he arvelivat tuottavansa koko hotellille suuren ilon. Kylläpä olikin heidän tuottamansa ilo hyvin merkillinen. He alkoivat juosta pitkin hotellia ja huutaa:
— Tuli on irti! Tuli on irti!
Hotellissa oli hyvin paljon matkustajahuoneita, ja kaikista niistä juoksi ihmisiä ulos. Olipa siinä hälinää ja melua! Ja miten nuo kaikki ihmiset olivat puettuja! Useimmat nousivat suoraan sängyistään ja juoksivat portaita alas. Naiset huusivat ja miehet huusivat pelosta ja kauhusta.
Mutta kun he huomasivat, että kaikki olikin ollut ainoastaan turhaa hälyytystä, niin silloinpa vasta he oikein huusivatkin. Mutta nyt se oli kiukusta. Kyllä oli hotellissa melua ja hälinää.
Hotellin isäntä käski Kiljusia muuttamaan vielä samana päivänä pois, sillä heidän olonsa teki koko hotellin rauhattomaksi.
