75
[s. 75] tulivat ne lopulta sille kylätielle, jonka varrella Kiljuset asuivat. Ja nyt mentiin sileätä maantietä pitkin, niin että paikat paukkuivat.
Pojat huusivat ilosta, huusivat niin, että koko kylä tuli katsomaan mikä oli hätänä. Kun ihmiset näkivät kaksi hirveä, jotka kiitivät kylään päin, ja niiden selässä kaksi kummallista olentoa, niin kaikki pelästyivät kovasti, sillä he luulivat, että nyt ovat kummitukset tai muut pahat kylään tulleet.
Ja koko kylä parkaisi kauhusta! Oli siinä taas ääntä yhdeksi kertaa! Ja kaikki menivät pakoon. Muutamat kiipesivät puihin, toiset piiloutuivat perunakuoppiin. Ja kaikki olivat aivan varmoja siitä, että nyt oli maailmanloppu tullut.
Ja eläimet, ne vasta kovasti säikähtivät, sillä eihän niillä ollut ollenkaan järkeä. Kaikki hevoset juoksivat maantielle ja kiiruhtivat alta pois. Ja lehmät sitten! Nekin juoksivat niin että keikkuivat. Ja siat, nekin panivat parastaan, jota pitemmälle tultiin. Kissat juoksivat häntä pystyssä, kanat koettivat päästä alta pois ja menivät niin hyvää kyytiä, että olivat melkein irti maasta. Olipa siinä kiirettä, ai ai, kuinka kovaa siinä mentiin! Mutta oli siinä ääntäkin, sillä tietysti kaikki eläimet huusivat hädissään.
Pulla oli poikien mentyä metsälle hakenut heitä joka paikasta. Kun ei ollut löytänyt, niin se oli lähtenyt kylään tuttaviaan tervehtimään. Kun Pulla näki hirvien tulevan, niin se meni ensin häntä koipien välissä pakoon
