27
[s. 27] Kiljunen voi ilmoittaa heille mitä tahansa tuon miehen sitä ymmärtämättä.
Koko kylä oli kokoontunut maantielle katsomaan kukkulalle päin, kun isä Kiljunen sinne kiipesi.
Eihän siellä ollut mitään vaarallista, sen isä Kiljunen piankin huomasi nähtyään miehen vehkeet. Hän tahtoi ilmoittaa kyläläisille tämän asian merkkikielellä ja sanoa: »Minä en huomaa mitään vaarallista!»
Hän alkoi siis muodostaa ensiksi »minä» sanaa. Hän kyyristyi maahan ja kaikki kyläläiset sanoivat:
— Se on M.
Sitten isä Kiljunen seisoi aivan suorana ja kyläläiset huusivat:
— Se on I.
Sattui niin, että kallio oli sillä kohtaa liukas, jonka vuoksi isä Kiljunen seisoi tavallista kauemmin paikallaan miettien, millä tavalla hän uskaltaa seisoa siinä yhdellä jalalla muodostaakseen N-kirjaimen. Kyläläiset näkivät hänen kauan olevan suorana ja sanoivat:
— Siinä on kaksi I:tä.
Isä Kiljunen muodosti N:n ja kyläläiset huusivat:
— Hän sanoo: Miin. Mitähän hän on nähnyt?
Juuri kun isä Kiljusen piti tehdä Ä kirjain, luiskahti hänen jalkansa, jonka vuoksi hän ei uskaltanutkaan nostaa käsiään korvilleen siten muodostaakseen Ä:n pilkut, vaan piti ne sivullaan, jotta ei kaatuisi.
Kyläläiset kiljaisivat kauhusta:
