34
[s. 34] pienen haavan. Se oli totisesti niin pieni, ettei siitä olisi kannattanut edes puhuakaan, vielä vähemmin sitä sitoa, mutta sairaanhoitajatar tahtoi näyttää taitoaan ja koko perhe oli siis katsomassa, kun Lurun oikean käden etusormi kiedottiin suureen tukkoon ja varovaisuuden vuoksi pantiin koko käsi vielä riippumaankin siteestä, joka oli asetettu kaulan ympäri, Luru tunsi itsensä hyvin noloksi, sillä ensi kertaa hänen vaiherikkaassa elämässään oli tapahtunut sellaista, että hän ei saanut vapaasti käyttää oikeaa kättään.
Tietysti täytyi Lurun juuri silloin, kun hän ei voinut toista kättään käyttää, kiivetä puuhun. Se oli hänen mielestään niin perin tärkeää, ettei sitä mitenkään voinut lykätä toiseen aikaan, Lurulla ei ollut mitään asiaa puuhun, ei ollenkaan mitään asiaa, mutta sinne hänen täytyi päästä. Vähän ajan päästä hän putosi puusta pää edellä maahan. Joku toinen poika olisi tällaisessa tapauksessa pyörtynyt, Luru sätki päällään pystyssä vähän aikaa, meni sitten mukkelismakkelis ja putosi viimein istualleen.
Eivät Kiljuset tällaista itse olisi pitäneet minään. Mutta sairaanhoitajatar ei tuntenut Kiljusia ja siksi hän piti sitä suorastaan vaarallisena juttuna. Kun hän siis näki Lurun mukkelehtivan, parkaisi hän niin kovaa kuin suinkin jaksoi, vaikka ei se mikään suuri huuto ollut Kiljusen herrasväen huutoihin verrattuna. Hän sai kuitenkin herrasväen huudetuksi kokoon ja selitti heille kaikille, että Luru oli vaarallisesti haavoittunut.
