38
[s. 38] nousi sankoon ja käski toisia laskemaan hänet varovaisesti alas. Mutta kun isä Kiljunen oli lihava, niin eivät toisten kädet voineetkaan pidättää häntä, vaan hän mennä hurahti alas ja vesi roiskui korkealle.
— Mitä isä täällä tekee? kysyi Luru.
— Älä kysele tyhmyyksiä, sanoi isä Kiljunen noustessaan vedestä.
Äiti Kiljunen, joka ei juuri mitään maailmassa säikähtänyt, kiljaisi kauhusta ja sitten hän meni kaivoon auttamaan isää ylös. Hän laskeutui pitkin kaivon salkoa ja ropsahti suoraan isän päälle.
— Ei täällä kaikkia tarvita, sanoi isä, kyllä me täältä muutenkin pääsemme pois.
Mutta vaikka isä Kiljunen sitä vakuutti, ei se ollut helppoa. Täytyi käyttää kaikkea Kiljusten kekseliäisyyttä, ennenkuin päästiin selville, millä keinolla kaivossa olevat saadaan mailiin.
— Tuokaa köysi! komensi isä.
Mökö meni kiireimmän kautta noutamaan köyttä. Se laskettiin kaivoon. Isä Kiljunen sitoi sen ympärilleen ja huusi:
— Vedä nyt!
Mutta eihän Mökö jaksanut paksua isä Kiljusta kaivosta vetää. He menivät noutamaan kylänväkeä avukseen. Nämä riensivät kiireimmän kautta. Kun he alkoivat vetää köyttä kaivosta, kuului kaivosta kauhea parkaisu.
— Ette saa vetää! huusi isä Kiljunen. — Minun vatsani menee tässä aivan mäsäksi!
