Sivu:Kiljusen herrasväki partiolaisina 1918.djvu/47

Wikiaineistosta
Tämä sivu on oikoluettu

45

[s. 45] Kyläläiset olivat aivan neuvottomia. Jos he leikkaisivat köyden poikki, niin silloin kaikki putoaisivat mäsäksi. Jos he toisella puolen irroittaisivat roikkuvat, niin toisella puolen olevat menisivät vuorostaan maahan pliiskaksi.

Mutta isä Kiljunen oli aina viisas. Hän huusi kyläläisille:

— Älkää siinä katselko kuin lehmät uutta porttia, vaan tuokaa tänne sisältä sänky.

Kyläläiset toivat sen isä Kiljusen alle.

— Sen päälle pankaa pöytä! huusi isä Kiljunen.

Pöytä tuotiin.

— Sen päälle pankaa tuoli! huusi hän taas.

Sekin tuotiin. Ja silloin ulottui tämä torni niin korkealle, että isä Kiljunen sai varpaansa tuolille.

— Tehkää nyt toisella puolella aivan samalla tavalla!

Kyläläiset tottelivat. Vähän ajan päästä seisoi isä Kiljunen ja Luru tämän huonekalukasan päällä samalla tuolilla, ja toisella puolen rakennusta äiti Kiljunen, Mökö ja sairaanhoitajatar myöskin yhden tuolin päällä.

— Nyt varovaisesti köyden päät irti! komensi isä Kiljunen.

Molemmin puolin se tehtiin. Tietäähän sen, miten siinä kävi. Heidän oli aivan mahdotonta pysytellä tasapainossa sellaisen tornin päässä. Kuului molemmin puolin taloa hirmuinen rymy ja parkuna, kun ihmiset menivät mukkelismakkelis maahan ja huonekalut heidän päälleen.