69
[s. 69] — Miinat siellä paukkuvat, huusi isä päästyään pystyyn.
— Mitä varten äiti katotta alat tulee? kysyi Plättä äiti Kiljuselta, kun tämä pää edellä putosi huoneeseen ja sitten heitteli pari kertaa kuperkeikkaa huoneessa.
— En minä tiedä, vastasi äiti Kiljunen.
Ja se olikin aivan totta, sillä hän ei tiennyt, mitä varten hän tällä tavalla tuli huoneeseen.
— Minä tahtoisin nähdä sen perheen, jonka jäsenet pystyisivät meidän tavallamme putoilemaan kattojen läpi, loukkaamatta itseään, sanoi isä Kiljunen ylpeänä.
Ja siinä hän totisesti oli oikeassa, sillä tuskin missään ovat ihmiset niin vaarattomasti putoilleet kuin Kiljusen herrasväki.
Sillä kertaa Kiljuset pääsivät vihollisista rauhaan, mutta vain lyhyeksi aikaa.
Seuraavana päivänä sanoi isä Kiljunen perheelleen:
— Tietysti vihollinen on nyt karannut, mutta se tulee takaisin, ja kun se ei enää uskalla hyökätä suurella voimalla, niin lähettää se tänne vakoilijan ottamaan selkoa siitä, miten paljon meitä on koolla. Tätä varten täytyy meidän laatia sotasuunnitelma, joka tekee kaikki heidän aikeensa tyhjiksi.
Ja hän selitti perheelleen, mitä jokaisen piti tehdä siinä tapauksessa, että epäilyttävän näköinen ihminen tulisi taloon. He pitivät tätä tarkoitusta varten oikein harjoituksen, sillä olihan isä Kiljunen kaikessa perinpohjainen mies.
