Sivu:Kiljusen herrasväki partiolaisina 1918.djvu/79

Wikiaineistosta
Tämä sivu on oikoluettu

[s. 77]

Plättä ja Pulla lähtevät sotaan.

Nämä taistelut olivat saaneet Plätän aivan intoihinsa, hän tahtoi aivan välttämättömästi mennä uudelleen taistelemaan. Vaikka Kiljuset monessa suhteessa olivat lapsilleen suvaitsevaisia ja antoivat heidän tehdä mitä tahansa, niin eihän äiti Kiljunen sentään ollut niin hullu, jotta olisi päästänyt sellaisen pikkuisen tytön kuin Plätän yksinään kiertelemään maata.

Mutta Kiljusen lapsilla oli sellainen tapa, etteivät he yhtään välittäneet siitä, mitä vanhempansa sanoivat, eivätkä nämä siitä suuttuneetkaan, jonka vuoksi monet lapset ovatkin pitäneet äiti Kiljusta maailman parhaimpana ihmisenä. Kun siis Plättä ei saanut lupaa, meni hän kuitenkin. Mutta seuraa hän tahtoi matkalleen. Ensin kysyi hän lehmältä, mutta se oli niin tyhmä eläin, että ei osannut vastata.

Plättä kysyi siltä:

— Tuletko tinä, ammu, totaan?

Lehmä ei vastannut mitään.

— Minä menen titten yttin, sanoi Plättä.

Mutta hän ei mennytkään yksin, vaan kysyi Pullalta.