79
— Ruittuttaako te kuulia? kysyi Plättä.
— Ruittuttaa te, vastasi mies nauraen.
Ja sitten mies näytti Plätälle, miten kuulanauha pannaan koneeseen, ja miten se saadaan käyntiin. Plättä oli viisas tyttö ja oppi piankin koneen käyttämisen. Se oli uusi leikkikalu, jota oli hauska pidellä, ja ainahan sellaisen hoitamisen pian oppii.
Kiljusen herrasväki oli huomannut Plätän kadonneen, ja siitä nostettiin tavaton hälinä. Olisihan se ihan hirveää, jos Plättä katoaisi ehkä kokonaan. Isä Kiljunen läksi heti tiedustelemaan. Hän sai kuulla Plätän menneen maantietä pitkin, sillä jokainenhan tunsi hänet sekä Pullan. Eräs mies kertoi nähneensä Plätän kaltaisen tytön ajavan miehen reessä sinne päin, missä vihollinen oli.
Kun isä Kiljunen sen kuuli, palasi hän kotiaan ilmoittamaan tästä omaisilleen.
— Me menemme ja valloitamme hänet takaisin, sanoi äiti Kiljunen.
— Sen me teemme, sanoi isä.
Kiireesti he läksivät matkalle, hankkivat hevosen ja ajoivat etsimään sotajoukkoja, joiden avulla he saisivat Plätän takaisin. Ei heidän tarvinnut pitkää matkaa kulkea, kun he joutuivat itse kenraali Mannerheimin päämajaan. Tietysti isä Kiljunen tahtoi heti hänen kanssaan puhella. Kenraali sanoi, ettei hän koskaan ollut kuullut puhuttavan Kiljusen herrasväestä.
—Ettekö koskaan? sanoi isä Kiljunen loukkaantu-
