86
[s. 86] ja varovaisuuden vuoksi kontatessaan Plättää kohden.
— Sinä et saa enää ruiskuttaa.
Mutta Plättä päätti huvittaa isäänsä ja suuntasi oikein paksun suihkun häntä kohden. Vähän ajan päästä oli isä Kiljunen jäätynyt aivan tönkäksi ja hänet täytyi miesvoimalla kuljettaa erääseen taloon ja siellä ruveta häntä sulattelemaan.
Plättä oli aivan innoissaan. Hän ruiskutti yhtä päätä, ja miehet pumppusivat hikipäin, Vettä tuotiin saaveissa reellinen toisensa jälkeen. Kyläläiset olivat kuuliaisia ihmisiä, ja kun Mannerheim oli niin määrännyt, että Plättää oli toteltava, niin he tottelivat. Sellaista se on se oikea alamaisen kuuliaisuus. Ja Plättä ruiskutti. Kun hän oli kastellut kaikki maantiet ja ne olivat niin jäätyneet, ettei kylän kohdalla enää kukaan voinut niillä kulkea, alkoi hän ruiskuttaa vettä taloihin, jotka tulivat ihan kuin jäälinnoiksi. Ihmiset eivät uskaltaneet asunnoistaan tulla esiin, sillä Plättä ruiskutti vettä jokaiseen, joka tuli häntä kieltä mään, ja sellainen oli heti vietävä aivan kovaksi jäätyneenä kotia sulamaan.
Kun Plättä viimein väsyi, sillä täytyihän hänen tähän väsyäkin, oli koko kylä niin liukas, ettei siellä voinut liikkua muuta kuin ihan henkensä uhalla. Ihmiset olivat ihan kuin juopuneita, horjuivat sinne ja tänne kaatuilivat vähän päästä, tarttuivat aitoihin kiinni maantiellä kulkiessaan, laittoivat pihamailleen köysiä, joista pitelemällä voivat pihan yli mennä. Vanhat
