[s. 14]
83. Ja jaa saalit wihollisten julmain,
Sun woittos palcat, aina maanärten culmain:
Et iloitzisit murhes näändynet,
Ja iloisesti culkis elon tiet.
84. Sull' ylistyxet ijancaickisexi,
Jong' haawoist rauhan ilo caicki läxi;
Joc werelläs meit olet lunastan:
Sull kijtos olcon JEsu ainian!
Nijn te saatte cuulla sotia, ja sanomita sodista, catzocat ettet te peljästy: Sillä caicki nämät pitä tapahtuman: mutta ei wielä ole loppu. Sillä Cansan pitä Cansaa wastan nouseman, ja waldacunnan waldacundaa wastan: ja tule ruttotauti ja nälkä, ja maan järistys moneen paickaan.
Sowi nopiast rijtaweljes cansza, coscas wielä hänen canszans tiellä olet: ettei rijtaweljes sinua anna joscus Duomarille, ja Duomari anda sinun palweljalle, ja sinä heitetän tornijn.
––––Nijn että jumalatoin pandin anda jällens, ja märä mitä hän on warastanut, ja elämän sanan jälken elä, ettei hän paha tee, nijn hän saa totisest elä, ja ei pidä cuoleman. Caicki hänen syndins jotca hän tehnyt on, pitä unhotettaman: Sillä hän teke mikä hywä ja oikia on, sentähden
hän saa totisest elä.Toinen
