[s. 4]Luutnantti. Mistä semmonen olis saatava?
Karoliina (ujoillen). Kyllä saa kuin hakee.
Luutnantti. Entäs jos en saisikkan sitä jota pyytäisin?
Karoliina (sivullapäin itteksensä). Voi, kuin ei hän usko minua saavansa ... Hän on ylön ujo, varsin yli ymmärrykseni ... Jos nyt koitan toisellakin lailla ... Ehkä kateus saisi kielensä liikkeellen -- se olkoon nyt viimmenen kokeeni ... (ääneeseensä) Luutnantti!
Luutnantti. Mitä, hyvä Mamselli?
Karoliina. Tässä olen nyt tuhannessa tuskassa, enkä tiedä mitä pitää tekemäni.
Luutnantti. Noh, mikä sitten tuskana? ... Ei erinomasta hätää lienekkän ?
Karoliina (sivulla itteksensä) Kas kuinka nyt surkuttelee minua!
Luutnantti. Sanokaa! ... Saanko minä Teitä autetuksi taikka neuvotuksi?
Karoliina. Vallan hyvin saattekin minua neuvotuksi. Ystävyydestänne kohtaani toivon myös sanovanne minullen selvästi sydämmenne ajatukset.
Luutnantti. Niin sanonkin suoraan; sillä ei sota-mies mutkistele eikä kiertele puheissansa ... Noh!
Karoliina. Voi!
Luutnantti. Mikä Teitä vaivaa?
Karoliina. Ettekö sitä näe, koska ujoudesta oikein punotan?
Luutnantti (sivulla itteksensä). Ei mar kuin poskimaalista.
Karoliina. Ettekö nyt jo arvaa?
Luutnantti. En! ... Ei sotamies ole arvelemaan oppinut.
Karoliina. Noh, sitten täytyy sanoani sen teillen. Minä olen saanut kosian[1].
Luutnantti. Kosian?! ... Eipä se ennen ole naisväkeä tuskaannuttanut; kuinka nyt sitten laita on? ... Onko hän vanha?
Karoliina. Ei ... Nuori kuin heinä.
Luutnantti. Mutta jolsa, kaiketikkin?
Karoliina. Kaunis kuin Apsaloni.
Luutnantti. Hulivili?
Karoliina. Siivo kuin Joosephi.
Luutnantti. Noh, Ottakaa hän sitten!
Karoliina (hämmästyy). Senkö neuvon Te minullen annatte? ... Vai niin!!
Luutnantti. Niin, kuinkas sitten?
Karoliina (sivullapäin itteksensä). Voi, koska olen varsin väsyksissä! ... Tuon erinomasen miehen kanssa ei auta mikkään kurit.
Luutnantti. Hän on nuori, kaunis ja siivo; mitä muuta sitten vielä tahtoisitte?
Karoliina. Minä en rakasta häntä.
Luutnantti. Kyllä rakkaus perässä vähitellen tulee. Se kasvaa itteksensä kuin kuu; vaikka hän muutamissa tahtoo, täysimmällen tultuansa, samalla lailla näkymättömään vähentyäkkin[...]
Karoliina. Minä rakastan toista.
Luutnantti. Toista!?
Karoliina (lempiästi kattoen Luutnanttia silmiin). Niin ... Ettekö sitä arvaa?
(Jatketaan.)
- ↑ Naima-mies, Ylkämies (Friare).