Sivu:Suomi 38 16 10 1847/3

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä sivua ei ole oikoluettu


kotoa lähteissäni? ... Vieläkös epäilet?

Luutnantti. (kattelee Isänsä kuvaa ja lukee äitensä nimen. Tyhmistyy hetkeksi). Noh, mitä nyt pitää sanomani! Puhe on jo minulta lopunut. ... Sinä olet sisareni! (halaa häntä). Rakas sisareni! ... Tällä hetkellä on sydämmeni ilosta ja ihmeestä niin täynnä[.] ett’en tiedä enkä osaa mitään puhua.

Loviisa. (halaa). Veljeni! ... Rakas Veljeni!

Luutnantti. Mutta mistä ja mitä vasten tällä lailla tänne tulit?

Loviisa. Geflestä tulin, Setäni kanssa, Poriin, Porin laivalla; sieltä kotio -- jossa sain kuulla sinun täällä olevan. -- Kirkkoherra Maleenilla olimme kaksi päivää -sieltä saan myös Teille terveisiä sanoa (kumartaa Karoliinaa ja Luutnanttia). Teidän keskenäisen olon kuulin siellä, jonka tähden päätin sydämmestäni koittaa Teitä sovittaa keskenänne, niinkuin myöskin lopettaa Karoliina Mamsellin vihan Loviisaan; mutta muulla lailla en tietänyt sitä saavani toimeen, kuin sillä lailla, kuin nyt olette kahden puolen nähneet. ... Eläkäät siis yhdessä onnellisina! ... Ilman sitä on myös Maleenin Apulainen kihlannut Maleenin Loviisan.

Karoliina. (rientää ihastuksissa Loviisan kaulaan), Jumala sinua siunakkoon, sinä taivaan enkeli!

Luutnantti. (Loviisallen). Sinä, rakas sisareni, olet jo niin kylläännyttänyt minun naisväkeen, ett’ en enää sillossa pitkänä ikänä arvaa heidän pariinsa itteeni antaa, enkä heillen sydäntäni ilmoittaa.

Loviisa. Hyvä! ... Ehkä jonkuun sydän on jo sinullen ilme?

Karoliina. (Loviisallen). On jo aika päiviä ollut.

Luutnantti[...] (itteksensä sivullapäin) Mitä nyt pitää tekemäni? ... Sen olen jo lujasti ittelläni päättänyt, ett’en yhdenkän nais-ihmlsen pariin itteeni anna -- noita nuoria liehakoita en voi silmissäni kärsiäkkän. ... Mutta Karoliina on tasaantunut järkevä ihminen, ja rakas luonnostansa -- joka kaikista paras onkin -- hän on rakastanut minua sydämmestänsä, ja ehkä vieläkin rakastaa. ... Mitä minä siitä huolin, vaikka hän on toista kymmentä vuotta minua vanhempi; ei rakkaus klasisilmillä kattele, eikä myös niin pientä eroa näe eikä huomakkan. ... Hänellen lähden nyt puhumaan asiani (lähenee Karoliinaa): Tämän päiväsistä tapauksista, hyvä Mamselli, on sydämmeni varsin pakahtumaisillansa ja ajatukseni niin sekasin, ett’ en puhettani teillen niin luonnistumaan kuin asian arvo vaatisi ja itte sydämmestäni soisin; antakaa siis tämä sekasäyräsyys sanoissani anteeksi, ja arvakkaa tarkoitukseni puolista sanoista. ... Te, hyvä Mamselli, olette sydämmeni täyttänyt, Teitä en unohda eläissäni, Te pysytte aina sydämmessäni, ilman Teitä en ole onnellinen enkä voi ollenkan elääkkän.

Karoliina. Rakas Luutnantti! Teitin ymmärrän hyvin. ... Sitä olen jo aikaa Teiltä odottanut; luottakaa siis lupaukseeni? minä rakastan sydämmestäni Teitä ja olen omanne elämässä ja kuolemassa!

Luutnantti. (iloisesti). Hyvä! Nyt pitää yhdistyksemme käymän päinsä sitä pikemmin kuin paremmin, ja vielä sisareni täällä ollessa (laskee yhden kätensä sisarensa kaulallen ja toisen [k]aroliinan). Sinä, sisar kultani, jäät setäni kanssa Ruissaloon häihimme!

Ruotinkielisen johdosta.
G -- a -- d.
(Turusta).