Siirry sisältöön

Sivu:Suru-Runot Suomalaiset.djvu/26

Wikiaineistosta
Tätä sivua ei ole oikoluettu

[s. 26]

Hywän onnen helmastansa,
Wierestänsä wijsauden,
Sysätköhön sydämmehen.
Ikä päiwät ilman alla,
Istumahan istumella,
Pitkixi pidentäköhön,
Lemmesä lewittäköhön!
Kansan kaunihin awuxi,
Alammaisten autudexi,
Jotka huiki häwennehet,
Kokonansa köyhtynehet,
Sortunehet Sodan alla:
Rauha rackahin Jumala,
Lepo meille mieluhinen,
Anto suurin surun alla,
Lahja olis onnellinen!
Auta Ainoa Jumala
Päästä päiwistä pahoista!

Päätös.

Ei sanat sanoen puutu,
wirret weisaten wähene,
Sananlaskusa sanowat,
Sauwon sywät Suomalaiset;
Waan mun puuttupi puheni,
Laulu wirteni lakapi:
Sillä mulla mustat päiwät,
Kowat kyllä kaicki Koulut,
Sillä kipu kinttahasa,
Sillä wamma warpahasa,
Suoni sormia wetäpi,
Paukalota pakottapi,
Muret mieltä muuttelepi,

Aiwuan