Tulipalloista ja lentotähdistä
Kukin lukia on kyllä hawainnut, kuinka yöllisellä tähtikirkkaalla taiwaalla usein lentelee loistawia pilkkuja, jotka, ikään kuin tähdet näöltänsä, äkisti ilmestywät, kulkewat kappaleen matkaa suurella pikaisuudella ja wihdoin yhtä äkisti sammuwat taikka katoowat. Niiden suuruus ja kirkkaus on paljo erinäinen. Enimmiten owat ne wähempäin tähtien kaltaisia, mutta wälistäin owat ne niin kirkkaita, ettei kirkkainpainkaan tähtien walo ole niihin werrattawa. Useasti kulkewat ja katoowat ne jälettömästi; ei niiden jälestä taideta taiwaalla käsittää mitään. Mutta toisinaan merkitsewät ne tiensä, josta näkyy ikäänkuin tulirata eli pyrstö, niinkuin maasta nousemaan päästetty tulisoitto. Tämän muotoisesti heittelee lentotähti kipinöitä, raukee rikki taikka jakaa itsensä pieniksi tähdiksi. Jos lentotähdet näyttäwät suurelta ja hohtawalta, kutsutaan niitä tulipalloiksi. Tawallisesti näkyy ensin pikkuinen, tähden muotoinen kirkas pilkku taikka pieni walkoinen pilwen sappi, jonka näyttää syttywän. Wälistäin näkyy sen alussa olewan kirkkaan wiiwan, yhden taikka useamman rinnattain juoksewan, jotka yhdistywät loistawaksi palloksi, joka suurella kiiruudella kulkee halki taiwaan, taikka suoraan taikka kaareen taikka kärmeen laatuun mutkistellen ylös ja alas eli siwuille. Kulkeissa kaswaa se kaswamistansa niinkuin rohdintutti, joka palaissansa leimahtaa ja enenee. Wihdoin syntyy tulen hohtawa pallo, joka palaa, suitsee ja kipinöitsee. Tämmöinen tulipallo jättää taiwaallisesti jälkeensä lois-
