[s. 9] ka hawaittiin 21 p. marraskuuta wuonna 1819, oli 2710 jalkaa läpitsensä.
Lyhykäisesti olemme tässä nyt asettaneet lukiaimme eteen kaikki mitä erinäiset kokeet ja niiden päälle perustetut laskut opettawat tulipalloista ja lentotähdistä, niiden retkistä, korkeudesta ja liikunnon nopeudesta. Mutta kaikki tämän tunnettuakin on wielä se kysymys wastaamatta, mitä nämät kappaleet erittäin owat ja kuinka ne syntywät. Wanhat luonnon tutkiat pääsiwät tämän helposti, sanoen niiden olewan lihawia, öljyisiä ja tulikiwen sekaisia kaasuja ilmassa, jotka jollakin tawalla syttyiwät. Nämät aineet ajateltiin olewan ilmassa pitkinä wiiwoina, jotka palaissansa näyttiwät ikäänkuin nopiasti liikkuwa, kirkkaasti loistawa kipinä. Wiimiswuosisadan keskipaikoilla äkättiin elektrikeetin (sähkön) woima ja waikutukset, josta monet oppineet sanoiwat lentotähtien olewan ainoastansa sähkön kipinöita, jota toiset kielsiwät. Wielä myöhempään owat monet oppineet tahtoneet uskottaa näiden loistimien ilmassa syntywän samalla tawalla kun lumi, sade ja rakeet; mutta tässä muistettakoon että nämät äsken nimitetyt owat ainoastaan wettä joko juoksewassa eli kylmettyneessä tilassa, joka ilmassa, jossa weden höyryjä aina löytyy, helposti taita noiksi muuttua. Mutta koko ilmapiirissämme ei ole tarkimmillakaan kokeilla löydetty pinintäkään tulipallon tawallisista aineista, rautaa, nikkeliä, tulikiweä, mangania j. n. e. Sanotaan kyllä tämän löytymättömyyden todistawan ihmisjärjen taitamattomuutta löytämään näitä aineita, waikka niitä ilmassa olisikin. Wielä paremmaksi wahwuudeksi sanotaan äärettömän paljo metallisia ja muita höyryjä ja kaasuja nousewan metallien sulatus-uuneista ja muista senlaisista laitoksista, sekaantuwan ilmaan ja löytywän alas putoowassa sadewedessäkin. Ainoastaan Clausthal'in sulatus-laitoksista Hartz-wuorella on laskettu wuosit-
