Sofistin suru

Sofistin suru. Kirjoittanut Kasperi Tanttu

Hän istuu iltamyöhään yksinänsä

ja tutkiskelee kirjakääröjänsä.

Yö lepää yllä Aleksandrian

ja raskahasti huokaa Välimeri,

vaan raskahammin kohoa rinta sen,

ken opin ylvään isältänsä peri,

vaan poikiansa hurmaa usko uus:

tuon natsarealaisen jumaluus.

Hän kristologiasta huolii viis

ja hyörinästä keskiajan aamun,

hän, joka tuntee opit Platonin

ja näkee edessänsä Zevksen haamun;

vain ylimielisesti hymähtää

ja nojaa kirjakääröjänsä vasten:

tuo armon-oppi niitä tyydyttää

voi kyllä, jotka elää lailla lasten.

1913.

Lähde: Tanttu, Kasperi 1913: Nuoresta sydämestä: runovalikoima. Kustannusosakeyhtiö Valonvalta, Mikkeli.